Arvotaan kirjallisuutta!
Huolimatta aamuisesta showsta pukeutumaan haluttoman uhmaikäisen, auraamattomien teiden, lumikasojen, rattaiden työntämisen ja vetämisen, rattaiden kanssa bussiin juoksemisen (sykkeet nousivat tehokkaasti!), niin läppäri- kuin treenilaukunkin raahamisen ja tarhalle päästyä kuin pienen sian lailla hikoilemisen (aivan valtava tihi!) kanssa tämä päivä oli oikein hyvä päivä. Saimmehan lapsen kanssa hymyn tuntemattomalta, joka nosti mielialat heti taivaisiin.
Jo bussissa matkalla kohti työhuonetta minua lähinnä nauratti ja mietin, anteeksi nyt vain, meneviä ja supercooleja 30+ hipsteriystäviäni, että kauanhan he jaksaisivat tätä härdelliä, jota elämäni vaikuttaa olevan. Minua huvitti, kun muistin, miten keskimmäinen tyttäreni lohdutti minua eilen: äiti, ei sun tartte jaksaa tätä enää kuin 16 vuotta! Ehhehe! Eihän tämä vanhemmuus siihen lopu, että pienimmäinenkin tulee täysi-ikäiseksi. On tämä elämänmittainen urakka, mutta hieno sellainen. No regrets!
Joka tapauksessa vai ehkä juuri siksi minusta tuntui tänään, että ihmiset hymyilivät toisilleen ja se teki minut onnelliseksi. Bussikuskiakin nauratti lipunostossa iskenyt paniikkini, kun luulin, että minulta puuttuu lipun hinnasta 50 senttiä. Iloa tuntui olevan ympärillä joka puolella, vai johtuiko se siitä, että itse tunsin oloni hyvin energiseksi ja iloiseksi, en tiedä.
Päivän aikana tapahtui myös muutamia satunnaisia sananvaihtoja ja kohtaamisia, jotka nostattivat hyvää fiilistä entisestään. Illalla pyykinpesun ja siivouksen jälkeen istahdin persiilleni leikkimään lapsen kanssa legoilla ja tunsin itseni hyvin onnelliseksi ja etuoikeutetuksi. Siitäpä innostuneena sitten päätin, että tällä kertaa kirja-arvonnan teemana on onnellisuus.
Arvontaan voit osallistua tästä hetkestä aina 8.2. perjantai-iltaan klo 21 saakka kommentoimalla tähän postaukseen, mikä sinut tekee onnelliseksi ja onko onnellisuus sinun mielestäsi enemmän kiinni olosuhteista ja elämäntilanteesta vai voiko sen saavuttaa milloin tahansa ja missä tahansa. Itse uskon jälkimmäiseen, mutta kerro sinä minulle, mihin sinä uskot!
Kaikkien kommentoijien kesken arvon kolme kirjaa, jotka postitan voittajille. Ilmoitathan kommentissasi, minkä kirjan arvontaan haluat osallistua.
Ja kirjat ovat: Lorna Byrne, Enkeleitä hiuksissani (pokkari, Otava 2011), Anthony de Mello, Havahtuminen (pokkari, Like 2012) ja Satu Rämö/Katja Lahti, Vuoden mutsi (Avain, 2012).
Ei muuta kuin onnea matkaan!
Juuri näin! Ihan kuin minä! (Kuva: Pinterest)
mirka
Olen Onnellinen ja Kiitollinen siitä että minulla on yksi ihminen joka näkee minut juuri sellaisena kun olen. Hän antaa minun olla juuri sellainen kun minä olen, koska hän pitää näkemästään. Onnellisuuteen ei tarvita muuta kuin sen että ymmärtää että tämä hetki on Onni itsessään! Onni ei ole kuun havittelemista taivaalta, onni on että osaa pitää jalat maassa ja nähdä lähelle ja kauas. Meidän 5-vuotias on tällä hetkellä omien sanojensa mukaan Onnellinen. Toivon että hän pitää tuon olotilan loppu elämänsä ajan niin hänellä ei ole mitään hätää. Siinäpä harjoitusta loppuelämäksi.
Jos hyvä tulee kohdalle niin Havahtuminen olisi kohillansa <3
Päivi
Onnen hetkiä on kauneuden näkeminen arjen keskellä. Kävelyt koirien kanssa lumisessa metsässä, hetket vilvoitellessa varpaita meren rannalla, auringon paisteen lämpö iholla. Kauneimmat hetket liittyvät yleensä luontoon ja ihmisiin.
Kirja jonka tahtoisin on Havahtuminen.
Eija
Onnellisuus ei ole niinkään kiini siitä, miten kaikki ulkoisesti on. Onnellisuus lähtee sinusta itsestäsi, asenteesta ja sen tajuamisesta, että pienissä asioissa se onni piilee, joka ainut päivä!
Tuula
Ajattelen pitkälti, että onnellisuus on asenne ja että onni piilee elämän pikkujutuissa. Tai eihän ne mitään pikkujuttuja ole, jos niistä kerran tulee onnelliseksi 🙂 Lintujen laulu, puiden lomasta kauniisti taittuva valo, mukavat asiakaskohtaamiset, lasten vilpitön hymy ja iloinen nauru, tsiljoonat lukemista odottavat hyvät kirjat, kesä, ystävät, autolla ajamisen nautinto, musiikki, liikkuminen, terveys… Onhan niitä onnen aiheita pilvin pimein.
Läheskään aina elämä ei ole helppoa, joskus jopa erittäin vaikeaa ja haasteellista. Ihan aina ei pysty/jaksa tuntea onnellisuutta taakkojen alla, mutta usko siihen, että se helpompi olo ja onnellisuus vielä tulee, on vahva 🙂
Tänään olen erityisen onnekas ja onnellinen, iloinen ja riemastunut, kun sain just sen tärkeän jutun, mitä toivoin, hihihii 😀
Byrneä olen jo lukenut, Vuoden mutsia selailin töissä, mutta Havahtumisesta ei ole hajuakaan, joten se 😉
Kiitos mahtavasta blogista!!
vimpula
Onnelliseksi juuri tällä hetkellä tekee mukavuusalueelta poistumisen aiheuttamat oppimisen, oivalluksen ja onnistumisen tunteet. Myös se, että on mahtava harrastus, jonka parissa on äärettömän mukavaa ja tutustuu yhä jatkuvasti uusiin samanhenkisiin ihmisiin. Ja se, että päivät pitenevät ja töistä iltapäivällä lähtiessä on vielä valoisaa!
En tiedä voiko onnellisuuden saavuttaa _aivan_ missä ja milloin tahansa, jos ihan ääritilanteita miettii. Mutta ehdottomasti olen sitä mieltä, etteivät elämäntilanteet ja olosuhteet itsessään ole ratkaisevia, vaan se, miten ne näet ja mihin keskityt. Itselle yksi aikuisiän ulkoisesti ankeimmista elämäntilanteista on ollut sisäisesti yksi rikkaimmista ja sillä on ollut kauaskantoisemmat onnellisuusvaikutukset kuin suurimmalla osalla ensisijaisesti ulkoisesti toteutuneista elämänmuutoksista.
Kirjatoiveeni olisi Havahtua.
Hanna V
Onnelleiseksi minut tekee hetket, jolloin elää täysillä juuri kyseistä hetkeä. Se on vaan niin vaikeaa mutta antoisaa.
Ottaisin enkelikirkan, intuitioon sanoo niin vaikka järki haluaisikin havahtumisen.
Kiitos fb-päivityksistäsi ja blogista. On niin ihanaa, että muistutat usein oikeasta asenteesta ja laitat miettimään. Ja todella jaksaminen uhmaikäisten kanssa on täynnä haastetta, kuinka muistaisinkaan, että olen ihan itse vastuussa omista mielialoistani, enkä menisi mukaan uhmailuun ja sen tuomaan jätteiden vuoristorataan!
Lis
Kyllä se on vaan tullut todettua, että se on kaikki kiinni siitä miten näkee asiat. Minusta paras tapa saada takaisin ”onnellisuuden” fiilis, on olemalla kiitollinen. Käymällä päässä läpi kaikkia niitä asioita joista on kiitollinen juuri sillä hetkellä. Silloin ei voi kuin hymyillä ja tuntea se suuri onni, joka itsellä on, vaikka juuri sinä päivänä asiat eivät olisikaan menneet ihan putkeen.
Eli, olen ehdottomasti sitä mieltä että onnellisuuden voi saavuttaa missä tahansa, milloin tahansa.
Olen myös monta kertaa kiittänyt siitä, että saan lukea näin ihanaa ja kannustavaa blogia almost joka päivä 😉
Kirja valintani on havahtuminen 🙂
Kiitos Jenny! 🙂
Pia/Elämänlanka
Onnellisuus on tässä ja nyt. Siihen ei ole erillistä avainta eikä se ole minkään lukon takana. Aitoa onnea ei saavuta sillä, että esimerkiksi saa lisää rahaa tai materiaa tai elää ”sitten kun” -elämää. Ne voivat tuoda hetkellisen hyvänolon tunteen, mutta suorittaminen ei tuo lisää onnellisuutta elämään. Ihminen haluaa aina jotain lisää, jotain enemmän.
Jokainen voi olla onnellinen, kun hyväksyy itsensä, muut ja maailman sellaisina kuin he ovat. Kun siihen kykenee, pystyy myös aidosti olemaan kiitollinen ympärillään olevista ihmisistä, asioista ja tilanteista. Siitä on onnellisuus tehty.
Onnellisuuden tunteen pystyy siis saamaan missä ja milloin tahansa eikä se ole riippuvainen ulkoisista tekijöistä – vain omista ajatuksista, suhtautumisesta ja asenteesta. Onnellisuuskin on siis valinta, jonka voimme tehdä.
Pia/Elämänlanka
Kirjatoive unohtui, kun jäin niin kiinni tarinointiini… de Mellon Havahtuminen olisi mahtava päästä lukemaan;)
Jenni Viitasaari
Onnellisuus, se mitä kaikki hakevat ja pyrkivät siihen liikaakin elämänsä aikana. Kerran sen tajusin kun luulin olevani onnellisin koko elämäni aikana, se olikin harhaa. Olen onnellinen nyt , tässä ja tästä kaikesta mitä olen saanut kokea ja tulen kokemaan. Pienet asiat ja ihmiset ympärilläni tekevät minut onnelliseksi. Olen onnellinen että olen tässä, itseäni ja muita varten, elämässäni ja ammatissani ja voin jakaa tätä onnea ja rakkautta ja ottaa sitä vastaan. Onnellinen olen.
pauliina jokela
Onnea on kliseisesti pienet asiat. Tämä on aika iso juttu, pääsen tänään aloittamaan afrotanssin, nyt kun lapset ovat 5v ja 6v. Yksin kun huoltaa ja kasvattaa, tanssitunnitkaan ei ole itsestään selvyyksiä, kun täytyy järjestää lasten hoito. Onni on siis omistaa ihania mummuja ja vaareja jotka jeesailevat lastenhoidon kanssa.
Onnea on sekin, että voi aina valita sen, kuinka asioihin suhtautuu. Ja se, että vaikeiden päivien jälkeen tulee aina uusi päivä, ilta, yö ja aamu. 🙂
Nanna
Minut tekee onnelliseksi elämä. On niin kivaa saada elää tätä elämää. Erityisen onnelliseksi minut tekevät läheiset ihmiset, perhe ja ystävät ja heidän kanssaan vietetty aika. Olen myös niin kiitollinen kahdesta ihanasta koirastani joka päivä. Onnellisuutta on myös hyvä ruoka ja juoma, unelmat, auringonpaiste, vapaus, luonto, energia, terveys, rakkaus, koti, oivallukset, inspiraation hetket, nauraminen…listaa voisi jatkaa vaikka kuinka! 🙂 En välttämättä ole onnellinen päivän jokaisena hetkenä, mutta voin sanoa olevani onnellinen joka päivä. Elämä on mielestäni ihanaa ja täynnä seikkailuja!
Mielestäni onnellisuus ei ole kiinni olosuhteista ja elämäntilanteesta, sillä onnellisuus tulee sisältä. Jokaisella on ihan yhtälaiset mahdollisuudet olla onnellinen ja onnellisuuskin on valinta.
Kiitos upeasta blogista! Tykkään lukea ajatuksiasi. Usein saan itsekin ideoita ja pohdittavaa. Olen tosi innoissani siitä, että aiot osallistua NLP-kurssille. Kävin itse sellaisen pari kuukautta sitten ja tuntui, että se mullisti koko maailmani ja sen jälkeen en ole katsellut maailmaa enää samoin silmin. Jään mielenkiinnolla odottelemaan, minkälaisia ajatuksia se sinussa tulee herättämään. 🙂 Kirjoista minua kiinnostavat Lorna Byrne ja Anthony de Mello. Upeaa päivää sinulle!
Leena
Onnelliseksi tekee perhe, ystävät ja hyvin sujuva arki. Vauvan hymy, lasten aamuinen hali- ja pusuherätys, oma hetki kahvikupin ja uuden naistenlehden kera, hyvin nukuttu yö, uudet kengät, ensimmäiset kevään merkit jne.
Osallistuisin mielelläni Havahtuminen-kirjan arvontaan.
Kiitos sinulle ihanasta ja inspiroivasta blogista!
Eija
Ja kirjatoive siis unohtui eli Havahtuminen. Olen miettinyt jo kauan, että se pitäisi lukea, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi.
Susanna
Onnea minulle on kaksi upeaa teini-ikäistä lastani ja huomaavainen ja tukea antava aviomieheni. Harmoninen koti ja ne kaikki pikkuasiat, joita päivät tuovat tullessaan.Oma asenne ratkaisee eli kun aamun aloittaa hyvillä ja kiitollisin mielin niin päivä tuo aina tullessaan onnea ja iloa.Kaikki on mahdollista ღ°\(ッ)/°❤.
Susanna
Lorna Byrnen kirja kiinnostaa…kiitos
Minna Oinaala
Kiitos ihana kilpailusta!
Minut tekee onnelliseksi oma valinta olla onnellinen. Onnellisuus on mielentila, johon kuka vaan pääsee. Ja mitä enemmän siellä on, sitä enemmän siellä tulee oltua. Onnellisuus on kuin harjoite karkoittaa apeus ja negatiivisuus. Se lisääntyy kun sitä aktiivisesti käyttää. Kohta se onkin jo melkeen itsestäänselvyys 🙂 Onnellisuuden voi saavuttaa ja se tulisi saavuttaa mahdollisimman usein, jotta siitä muodostuu rutiini olotila. Aina on kaikki hyvin tässä ja nyt. Kun ei anna itselleen vaihtoehtoa niin onnellisuus on ainoa oikea tapa 🙂
Jos voitan, niin saanko sanoa, että minulle käy mikä vaan kirja. Olen kiitollinen jos voitan ja jos niin käy, otan kaikki vastaan, kiitos!
Sanna / StuDecor
Ehdottomasti jälkimmäisen kannalla, eli onnellisuuden voi saavuttaa milloin tahansa ja missä tahansa… Mies työmatkalla, minä yksin kolmen pienen palleron kanssa, lunta tulee taivaan täydeltä ja lumitöitä riittää… Niiden jälkeen pusken hiessa auraamattomia teitä vaunuja työnnellen, jotta saavuttaisimme kaupan, vaipat ja maito kun ovat loppuneet… Kaikesta huolimatta tunnen itseni erittäin onnelliseksi, yritän muistaa tämän kun seuraavan kerran kun kiristää, luultavasti ens yönä kun herään jonkun toisen toimesta…
Minut tekee onnelliseksi elämä ja kaikki se mitä se pitää sisällään merkittävimpinä perhe ja ystävät.
Jenny! Inspiroivan blogisi kautta uskon, että olen löytänyt uuden näkökulman elämään ja ylipäätänsä onnellisuuteen -olet mahtava! Sitä sinun kirjoittamaa elämäntapa-kirjaa odotellessa 😉
Margit
Olen onnellisin silloin, kun vähiten sitä tavoittelen ja uskallan vain elää. Myöskin elämän pieni epämukavuus lisää mukavuutta. Enkeleitä hiuksissani olisi kiva lukea.
Heli
Lapseni nauru saa minut aina välittömästi onnelliseksi, ajankohdasta ja omasta energiastani riippumatta. Se on jotain niin puhdasta.
Silti ajattelen ettei onni tule meihin ulkoapäin vaan jokainen löytää sen sisältään, se on meissä kokoajan, joskus vaan piilossa muiden tunteiden alla. Minulle onni merkitsee arkea. Jokapäiväistä elämää ilman mitään suuria tapahtumia. Olen onnellinen juuri nyt kun tätä kirjoitan.
Koska vauvavuotta on vielä hetki jäljellä (kiitos siitä) toivoisin palkinnoksi ”Vuoden mutsi” kirjaa.
Katri
Minut tekee onnelliseksi tätä nykyä elämä ylipäätään, mutta erityisesti tällä hetkellä työttömyys, sillä kaikesta siihen liittyvästä nihkeilystä, toistuvista ”kiitos hakemuksestasi, mutta…”-viesteistä ja epävarmuudesta huolimatta se on antanut minulle mahdollisuuden ja vapauden elää elämääni juuri sen näköisenä kuin nyt tuntuu parhaalta. Jos työttömyydestä voi olla kiitollinen, minä olen sitä nyt.
Uskonkin, että onnellisuus on olotila, jonka voi saavuttaa milloin ja missä vain, riippumatta ulkoisista puitteista; siihen ei mielestäni edes tarvita paljoa, joskus riittää vaikkapa ihan vain se, miten auringonpaiste siivilöityy keväänvihreiden koivunlehtien lävitse. On aina vain yksi hetki, nyt, ja aina voi valita, millaisessa mielentilassa sen haluaa viettää.
Kiitänpä tässä yhteydessä saman tien blogistasi, Jenny, tätä on ihana lukea! Odotan myös, että saan kirjaprojektisi lopputuloksen joskus käsiini, aivan mahtava idea kirjalle 🙂 Arvonnassa olevista kirjoista kiinnostaa Enkeleitä hiuksissani.
Sanna / StuDecor
Ja niin kaikki kirjat kiinnostaa 🙂
Minna
Oi, ensimmäistä kertaa tupsahdin blogiisi ja heti pääsen osallistumaan arvontaan, pientä onnea tämäkin 🙂 Löysin blogiisi Hidasta elämää -sivuston kautta.
Olen viimeisten vuosien aikana opetellut ja saanut oppia hetkessä elämistä. Helppoa se ei ole vieläkään, mutta aina välillä, kun siitä saan kiinni, on olo huikea. Mikään ulkoinen tekijä ei voi onnea minulle tuoda. On jännä juttu, että onnellisuuden hetkiä voi olla myös vaikkapa surun ja murheen keskellä. Olen huomannut, että häivähdys onnesta tulee, jos olen täysin rehellinen itselleni ja maltan vapautua hetkeksi kaunasta sun muusta. Silloin saan kokea hetken todella puhdasta ja kevyttä oloa, jota kutsuisin onnellisuudeksi.
Minna
Ja noita kirjoja olen ajatellut kaikkia, että haluan lukea.. onko tämä nyt liian ympäri pyöreä vastaus, mutta minulle käy mikä tahansa noista kirjoista 🙂 Oikeasti.
Janika Killström
Onnellisuus on hetkestä kiinni ja siitä, miten itse osaa napata näitä onnellisuuden aiheuttajia ympäristöstä!
Jos onnellisuus olisi pelkästään olosuhteista kiinni, tarkottaisi se sitä, että esim. pitkäaikaissairas, rahavaikeuksissa oleva tms. ei voisi koskaan kokea onnellisuutta, eikö?
Itse opin paljon onnellisuudesta asuessani 7 vuotta Italiassa. Onnellisuus on hyvä lautanen pastaa, ystävän näkeminen, lapsen jokellus bussissa, lounastauko tai vaikkapa
luminen talvimaisema. Onnellisuus on paljon omasta fiiliksestä kiinni, mutta kun jaksaa pinnistellä ja antaa valon tulvia elämään, on elämä huomattavasti mukavampaa ja ennen kaikkea
hauskempaa!=)/Janika (Vuoden mutsi olisi kiva näin 1vee3kk pojan äitinä 🙂
S
Minut tekevät onnelliseksi tekemäni elämänvalinnat, joissa olen kuunnellut sydäntäni. Se, että tietää tekevänsä oikein, vaikka tie olisi kivinen, kuoppainen ja mutkainen. Nautin suunnattomasti tämän hetkisestä elämäntilanteestani, jonka olen itse itselleni järjestänyt.Uskomattoman onnelliseksi tekee myös elämänkumppani, tämä on sellaista onnea, joka yllättää joka päivä ehdottomuudellaan ja armollisuudellaan. Myös jotkut itsen avautumisen tunteet ovat saaneet aikaan lapsuudesta tutun ehdottoman onnen tunteen.
Oikeastaan uskon, että ne ovat nämä isot asiat ja oman sydämen kuunteleminen on se, mikä tekee onnelliseksi. Silti onni asustelee myös päivittäisissä asioissa. Ne pienet onnelliseksi tekevät asiat eivät minusta olekaan kovin pieniä, vaan valtavia. Pakkasen tunne poskissa, leivän kaunis muoto ja tuoksu. Silti en usko, että milloin vain voi olla onnellinen, vaan että muutakin on ja pitääkin olla. Onnellisuutta pitää jaksaa odottaa läpi huonompien aikojen. Koska huonompana aikana ei ehkä ole itse valmis antamaan itselleen vielä sitä onnea? Havahtuisin kuitenkin mielelläni lisää ja lukisin kirjan Havahtuminen.
Jasmin
Hyvä kysymys! Kyllä se olen minä itse joka päätän onnellisuudestani, joka hetki. Ainakin lähes joka hetki 😉 outoa kyllä juuri tuon tajuaminen on helpottanut paljon! Nykyään harjoittelu on tuottanut tulosta ja jos olen vihainen tai kierroksilla jostain asiasta, pystyn useimmiten pysähtymään ja miettimään, haluanko todella olla pahalla päällä vain tästä jutusta. Käytänkö energiani siihen, vai päätänkö antaa ärsytyksen mennä menojaan ja ajatella jotain muuta.
Paljon apua on ollut kiitollisuusharjoittelusta – yritän muistaa päivittäin herätessä ja nukkumaanmennessä kiittää ainakin viidestä asiasta jotka ovat ihanasti. Myös jos päivässä tapahtuu jokin ihana yllätys niin kiitän siitä heti. Nyt olisi ohjelmassa myös ei-niin-kivoista kiittämisen opettelu.
Mutta takaisin onnellisuuteen – olen huomannut että mitä nopeammin päätän että en kanna mukanani huonoa fiilistä jostain jutusta, niin sitä nopeammin huomaakin että no nyt on taas ihana ja rauhallinen olo, eikä mikään asia haittaa. Jos taas olisin jäänyt kiukkuun, ajatukseni jaksaisivat kehitellä siitä vaikka mitä uusia jatkoja kiukunaiheille, ja pilaisin itse oman päiväni.
Kirjoista toivon Anthony deMelloa.
Hyvää jatkoa sinulle ja blogillesi!
jjemna
Hmm, minut tekee onnelliseksi se kun ymmärtää pysähtyä, hengittää ja tuntea kaikkis e rakkaus jonka saa läheisiltä ja jonka antaa läheisille ja välillä tulee olo että on rakastunut elämään. Mielestäni onnellisuuteen vie tunnetila, ymmärrys ja sisäistäminen siitä kuinka ihania ihmisiä elämässä on ja kunka niitä tulee lisää, ei ulkoiset olosuhteet.
Kirjatoive on havahtuminen.
Elisa
Tulen onnelliseksi, jos uskallan rentoutua ja heittäytyä elämään ja nauttimaan siitä, mitä ympärilläni on. Ja jos pystyn edes hetkittäin unohtamaan huolet, enkä jää roikkumaan niihin.
Mä en tiedä, mutta toivoisin onnen olevan saavutettavissa milloin tahansa ja missä tahansa. Vällillä erehdyn luulemaan, että sen saavuttaminen on kiinni olosuhteista.
Havahtuminen on noista mielenkiintoisin.
Mm
Olen onnellinen kun kuuntelen näitä kahta elävää lastani ja heidän isäänsä, eli pienistä asioista on onnellisuus tehty.
Ihana blogi sinulla!
Hanna
Viiden vuoden sisällä on koettu avioero, firman kaatuminen, yksinäisyys, pään leviäminen, itsemurha-ajatukset, monet menetykset lemmikkien ja ystävien kohdalla ja niin edelleen.
Olen monesti käsitellyt onnellisuutta ja sitä, olenko onnellinen.
Tällä hetkellä olen sairaslomalla, minulla ei ole rahaa, kitkutan, kituutan ja elän askeettisesti lähinnä materian osalta.
Voinko sitten olla onnellinen? Voin.
Eilen ostin pussillisen mandariineja ja söin ne kaikki. Tulin onnelliseksi kun muutamassa oli siemen sisällä. Saan laitettua kokeilumielisen istutuksen parivuotiaan kummityttöni kanssa.
Oma kultani toi minulle valkohomejuustoa. Possuilin koko juuston ja olin onnellinen.
Kävin ulkona ja näin naapurin päästävän oman kissansa sisälle pakkasta pakoon ja tuovan naapurin kissalle ulos kuivanaksuja. Sydämellinen ihminen.
Naapurin vastasynnyttänyt koira ja sen pennut voivat hyvin. Pääsen katsomaan niitä ensi viikolla.
Nyt menen syömään itsetehtyjä sämpylöitä. Kuulin mikron kilahduksen ja ne on selkeästi lämmitetty sopivaksi ja niissä on juustoa päällä 🙂 Takkakin räiskyy mukavasti…menen siis sen eteen syömään sämpyläni.
Minulla on koti, ruokaa ja rakkaat ihmiset. Kukaan ei vie niitä pois. Olen onnellinen. Toivottavasti sinäkin olet. Ja sinä.
Erja Linkki
Kyllä ne onnellisuuden hetket tulevat pienistä asioista, perheestä, auringonpaisteesta, onnistumisen kokemuksista, kohtaamisista …. Eikä se kokemus ole kiinni olosuhteista eikä elämäntilanteesta. Toki surullisia ja masentaviakin aikoja on, jolloin onnellisuus on jossain taustalla tai hetkellisesti kokonaan poissa. Mutta olen vähän kallistumassa siihen näkökantaan, että onnellisuus on enemmänkin tahtotila ja asenteista kiinni.
Osallistun kirjan Havahtuminen arvontaan.
Sanna
Kyllä kaikista tärkein onnellisuuden aihe ovat lapset ja lasten onni ja ilo. Pienet hetket, pötköttely sängyllä aamulla, yhteinen kiireetön aika. Lenkki koiran kanssa luonnon keskellä ja kauneudessa on onnea, jota ei osaa sanoin kuvailla. Myös siisti koti saa minut tuntemaan itseni onnelliseksi.
Viime vuosina elämä on heittänyt eteen vastoinkäymisiä ja haasteita monella tapaa. Sen myötä olen joutunut pohtimaan omaa elämääni uusiksi, arvoja ja asenteita. Sanoisin että onnellinen voi olla hyvin erilaisissa olosuhteissa, onni ei vaadi tiettyjä puitteita.
Itsellänikin järki sanoo kirjavalinnasta että Havahtuminen mutta Enkeleitä hiuksissa tuntuu oikeammalta, joten osallistun sen arvontaan.
Mimosa
: Minut tekee onnelliseksi aitous, suvaitsevaisuus, aurinkoisuus ja innostuneisuus. Yleensä nämä piirteet tulevat esiin pienissä lapsissa ja lapsissa yleensä. Lapset, lasten toiminta, ajatukset ja oivallukset tekevät minut onnelliseksi, heidän kanssaan tuntee elävänsä ja kelpaavansa sellaisena kuin olen.
Minut tekee onnelliseksi myös ystävät, ihmiset jotka jakavat kanssani ilot ja surut ja antavat murheille oikeat mittasuhteet.
Onnelliseksi minut tekee puolisoni ja jakaa arjen pienet onnen hetket ja tukevat murheiden keskellä.
Onnellisuuden tunnetta vahvistaa terveys, joka mahdollistaa kaiken tuon onnellisuuden kokemisen. Perusonnellisuutta vahvistaa myös toimeentulo, se että saa tehdä mielekästä työtä, ja pystyy elämään sellaista elämää kun on toivonut.
Hetkittäisiä onnenhetkiä ovat ilotulituksen näkeminen, itsensä voittaminen, suihkuhävittäjän koulutuslentonäytöksen sattumanvarainen seuraaminen kävelylenkillä, auringonlasku, rakkausilma = kun taivas on vaaleanpunainen, kaunis pelto- tai järvimaisema, eka kerrat eli uusien asioiden kokeileminen ihan ensimmäistä elämänsä kertaa, Raippaluodon sillan ylittäminen moottoripyörän kyydissä, vaahtopääaaltoihin sukeltaminen, kumipatjoilla ajelehtiminen, lumihangessa pyöriminen, jonkun ihanan tuoksun tai maun löytäminen, vauvan tuoksu ja hymy, ”äiti”-huuto hoitopaikan pihalla, siivottu koti ja palavat kynttilät, lapsen kihertävä nauru, jonkun halutun tai toivotun asian saavuttaminen, toisen ihmisen auttaminen, toisten ihmisten yllättäminen ja ilahduttaminen, ystävän tukeminen, onnistunut juoksulenkki jne. (lista taitaa olla loputon)
Onnellisuutta varjostaa heikko itsetunto ja häpeän pelko, se että pelkää asioita ja ihmisiä ja sitä, ettei kelpaa sellaisena kuin on.
Kirjavalintani on: Lorna Byrne, Enkeleitä hiuksissani
Heidi Rannisto-Jolma
Olen onnellinen tosi monista asioista tällä hetkellä. Tulen aika iloiseksi kun luen blogiasi ja postauksia. Ihanaa kun jaat meille muille elämääsi noin hyvässä hengessä. Onnellisin olen tällä hetkellä kait siitä, että minulla on ympärilläni rakas perheeni ja hienoa luontoa joka puolella, ja se että vihdoin viimein uskalsin muuttaa elämääni, aloin nimittäin monen vuoden työttömyyden jälkeen yrittäjäksi ja katson nyt onnellisena mihin tämä tie minua vie. Pelkään mutta uskalsin hypätä tuntemattomaan ja on onnellinen olo kun saan toteuttaa minussa olevia luovia ituja.
Heidi Rannisto-Jolma
Unohdin vielä tuon toisen asian: siis uskon että voi opetella onnellisuutta. Elämä on oppimista ja olemista, onnellisuuteen ei välttämättä tarvita mitään niin suurta asiaa tai rahaa, mutta omalla asennoitumisella on merkitystä. Toisaalta on lupa olla myös onneton, kokea ikäviä tunteita, ilman niitä ei voi tietää mitä on olla onnellinen. Kiitollisuusharjoitukset ovat hyviä välineitä onnellisuuden tuntemiseen. Niistä saa myös toivoa.
Miia
Itse olen ennen määritellyt onnellisuuden sillä kaikella, mitä minulla on; oma koti, perhe, ystävät, terveys, rakkaus. Ja edelleen olen sitä mieltä, että jos ei olisi terveyttä, ystäviä, rakkaita ihmisiä, en voisi olla onnellinen. Mutta tämän lisäksi olen oivaltanut sen ,että onnellisuus on myös ja hyvin paljon sitä, mitä minä itse koen sisällä. Se on tasapainoa ja seesteisyyttä, mielenrauhaa ja hyviä ajatuksia ja tekoja. Usein onnellisuutta haetaan helposti ulkopuolelta, mutta uskon, että omaan itseensä katsominen ja itsensä löytäminen ja tunteminen johtaa onnellisempaan ja tasapainoisempaan elämään, jonka voi jakaa rakkaiden ja tärkeiden ihmisten kanssa.
Kirjatoiveena: Enkeleitä hiuksissani
p
Mun suurimmat onnen hetket koen, kun pieninä hetkinä tajuan miten ihanaa kaikki on. Eilisen huippukohta oli oman esikoispojan ja sen kaverin kanssa vitsailu. Miten sairaan hauskaa voi olla viidesluokkalaisten poikien kanssa? Ja miten mahtavaa, et ne vielä pitää mua hauskoina ja haluaa olla mun kanssa. Tällaisia hetkia säilön itseeni 🙂
p
Ainiin, Byrnen kirjan arvontaan osallistun.
Anna
Itselläni onnellisuus ja kiitollisuus kulkee aika tiukasti käsi kädessä. Olen kiitollinen rakkaista ihmisistä ympäriläni ja olen onnellinen, että he ovat elämässäni. Olen kiitollinen elämäntilanteestani ja onnellinen, etä saan elää juuri tällä tavalla. Olen kiitollinen ihanasta kodistani ja onnellinen, että voi elää juuri tässä ympäristössä. Onnea on kyky havaita arkipäivässä ne pienet onnellisuutta tuottavat asiat ja tehdä ne näkyväksi myös muille. Laitetaan hyvä kiertämään!
Tällä hetkellä koen pakahduttavaa onnea aina kun tunnen vauvan liikkuvan vatsassani ja kun mieheni painaa korvansa kiinni vatsaani vasten ja supattaa vauvalle kuulumisiaan päivänsä kulusta. Ja olen suunnattoman kiitollinen siitä, että saan kokea näin!
Jos onni suosii, Vuoden mutsi olisi hauskaa luettavaa 🙂
Leena
Pitää vielä tässä imetyksen lomassa jatkaa. Onnellinen voi olla lähes milloin, missä ja mistä asiasta, pienestäkin, tahansa.
Mielestäni tärkeintä on ymmärtää, että oma onnellisuus on pelkästään itsestä ja omista ajatuksista ja asenteista kiinni. Onnea ei voi ulkoistaa niin, että olisi onnellinen jos vain aviomies olisi tietynlainen, olisi toisenlainen työ tai lapset käyttäytyisivät paremmin.
Jos oman elämän puitteet ja asiat tekevät onnettomaksi, täytyy itse ruveta töihin muuttaakseen olosuhteita tai asenteita toisenlaiseksi. Jos jää odottamaan, että 40 vuotta samalla tavalla käyttäytynyt aviomies yhtäkkiä alkaisi tuomaan kukkia kotiin, niin sitä saa todennäköisesti odottaa seuraavat 40 vuotta. Mutta jos hyväksyy tämän tosiasian ja löytää onnen jostain muusta, vaikka siitä että aviomies on tuonut kaupasta sinun lempitiuoremehuasi, niin voi itse varmasti paremmin.
Erja Linkki
… vai että 40 vuoden jälkeen alkais tuoda kukkia! Tuo oli kyllä hyvä oivallus ja luulen, että moni muka odottaa tuollaista ihmettä. Toki järjellä käsittävät, ettei se ole mahdollista, mutta on paljon helpomaa vierittää syy omasta onnettomuudesta toisen niskaan.