Auttamalla hyvä mieli

Niin se vain menee. Kun auttaa, siitä saa moni hyvän mielen. Ja nykyään se on tehty helpompaakin helpoksi. Ei tarvitse edes kotoa poistua tai tuhrata liikoja aikoja, jos ei tahdo. Testasin tänään muutamaata-nettisaittia, jonka kautta auttaminen tapahtui parissa minuutissa.

Tammikuussa minuun nimittäin otettiin yhteyttä kyseisestä palvelusta, joka kerää yhteen eri järjestöt ja kaikki meidät, jotka haluamme auttaa heitä, joilla olisi avulle käyttöä. En ollut sivustosta koskaan kuullutkaan, joten hauskaa oli, että he olivat kuulleet minusta. Kun sitten klikkailin tutustumaan nettisaittiin huomasin, miten paljon olemassa on itselleni tuiki tuntemattomia apua tarvitsevia järjestöjä. Sivuston kautta löytää varmasti sellaisen, joka kouraisee syvältä omaa sydäntä. Saitin kautta on myös helppo selvittää, voiko lahjoittamisen sijaan tehdä vapaaehtoistyötä.

Itselläni on ystäviä, jotka ovat aktiivisia vapaaehtoistöissä. Ihailen heitä suuresti, he ovat mielestäni todellisia arjen enkeleitä. Aikatauluni (kyllä, ihan ne omin pikku kätösini suunnittelemat), työni, sivutyöt ja perhe-elämä eivät mahdollista vapaaehtoistyötä, mutta mielelläni autan vaikka sitten materialistisesti jos se on itselleni tässä hetkessä mahdollista. Välillä se on ollut vähemmän mahdollista, nyt taas enemmän.

En ole elämässäni tehnyt muiden hyväksi mitään ihmeempiä suurtekoja, pieniä toki, mutta uskon, että kun mahdollisimman moni tekee pieniä tekoja, niistä syntyy yhdessä suurtekoja. Nämä eivät ole vaatineet edes jättimäisiä ponnisteluja: olen lahjoittanut vaatteita, kenkiä ja tavaroita niin Hope ry:lle, ensikotiin kuin vastaanottokeskukseenkin. Jotkut kritisoivat UFFia, mutta rautaluukuista olen vuosien varrella työntänyt kassin jos toisenkin. 10 vuotta sitten minulla oli mielettömän hieno mahdollisuus päästä työmatkalle Intiaan. Teeplantaasin kyläkouluun veimme Suomesta muun muassa värikyniä ja leluja. Yeesille kiikutin kerran Sisäinen voima -kirjani. Perulainen pikkutyttö on saanut vuosia pari kymppiä kuussa, myös silloin, kun omat rahani olivat vähissä. Takkini taskussa minulla on nykyään aina kolikoita, koska katusoittajat.

Nämä ovat pikkujuttuja, joista on tullut itselleni superhyvä mieli. Missioni on toki myös liikuttaa ihmisiä ja saada heidät oivaltamaan, että pienilläkin asenne- ja ajatusmuutoksilla omaa arkea voi kohentaa reippaasti. Vetämiini hyvinvointiviikonloppuihin osallistuminen maksaa, sillä ne ovat osa työtäni. Mutta lukuisia kertoja olen käynyt luennoimassa myös ilmaiseksi, koska olen halunnut auttaa. Ja vaikka senkin ajan olisin voinut käyttää pyykinpesuun tai lasteni kanssa hengaamiseen.

Päätin, että lahjoitan viisi euroa kullekin kahdelle kohteelle. Viisi euroa on vähän, mutta kuten sanottu, jos moni meistä lahjottaisi viisi euroa, tulee siitä jo aika muheva summa. Koska Muutamaata on niin monipuolinen, suureksi vaikeudeksi nousi valita järjestöt, joille kolikkoni siirtäisin. Päätin sitten tehdä, kuten sydän sanoo ja valitsin kohderyhmäkseni lapset. Ihan yhtä hyvin olisin voinut valita myös jonkin toisen kohderyhmän, mutta tällä kertaa intuitioni sanoi näin. Femma lähti nettipankistani Sairaalaklovneille, jotka tällä hetkellä hauskuuttavat pieniä potilaita yliopistollisissa sairaaloissa. Toisen vitosen siirsin WAU ry:lle, joka tarjoaa lapsille maksuttomia iltapäiväkerhoja. Lahjoittaminen oli helppoa nettipankissa ja koko hommaan meni pari minuuttia. Siitä tuli hyvä fiilis ja päätin, että mahdollisuuksien mukaan jatkossakin vierailen Muutamaata-sivustolla aina silloin tällöin.

Ja miksi sitten kerron tästä sinulle? Siksi, että jos kukkaronnyörisi eivät ole umpikireällä, pienikin rahalahjoitus tai oman ajan antaminen muille on parempi kuin ei mitään. Koskaan ei kannata ajatella, että oma teko olisi jotenkin liian pieni. Ei se ole. Se on juuri sopiva.

Itse olen kokenut niin, että kun on ollut riittävän kontallaan, nousee syvä halua auttaa muita. Toki oman jaksamisen ja mahdollisuuksien rajoissa. Itsen vastuulle jää auttaa sen verran, kun sillä hetkellä jaksaa ja kykenee. Ei enempää, sillä muuten syntyy vain lisää autettavia.

Ja jos tällä hetkellä rahallisesti tai ajallisesti auttaminen on mahdotonta, ei hätää, sitten asia on niin. Elämänvaiheet ja -tilanteet vaihtelevat. Kaikki muuttuu, koko ajan. Ja sitä paitsi, Äiti Teresa antoi kauan sitten oivan ohjeen siihen, mitä sinä tai minä voimme tehdä maailmanrauhan eteen: Mene kotiin ja rakasta perhettäsi.

Loistavaa viikon alkua sinulle! Muista, että olet tärkeä.

P.s. Tutustu myös kupponen.com-palveluun! Sen kautta voit ostaa kahvin jollekulle ventovieraalle. Aion!