Treeni

Berlin Marathon 29.9.2013

Tiistaina vedin neljän päivän pumppitauon jälkeen Bodypumpia. Viikonloppuna olin yin-joogaillut ja treenannut Crossfittiä: tehnyt lähinnä kahvakuulaheilautuksia, rengassoutuja ja askelkyykkyjä levypainon kanssa. Vaikka jostain syystä minulla oli tiistaina kaamea hedari, tunti sujui kuin tanssi. Kyllä se vain niin on, että vaikka keho tottuu moneen, niin liikaa samaa on kirjaimellisesti liikaa samaa. Kroppa väsyy, eikä jaksa tehdä niin tehokkaasti kuin levänneenä. Muistakaa te(kin) treenata vaihtelevasti. Keho nauttii, kun saa uusia ärsykkeitä.

Ja tässä pieni motivaatiokuva, olkaa hyvä! (Kuva: Nike)

Tänään pidinkin sitten Bodypumpia sukkasillani kukonlaulun aikaan: jumppatossut unohtuivat kotiin, no daa! Palasin ensimmäisen ohjaustunnin jälkeen hakemaan myös kotiin unohtunutta kännykkääni. No, arvata saattaa, muistinko ottaa mukaan jumppatossut päivän toista tuntia varten. Ehhehe. Tässä on nyt puristettu tahdilla tämä kuu ja vielä pari viikkoa sama tempo jatkuu. Sitten on aika hidastaa ja rauhoittua. Itseni tuntien ehkä, ehkä ei.

Olen pitkään miettinyt maratonin juoksemista ja katsellut uteliaana vierestä, kun kaverit, sukulaiset ja tutut käyvät voittamassa itsejään, jotkut jopa parikin kertaa vuodessa. Tänään minulla sitten sattui käymään tuuri. Huomasin iltapäivällä, että Berliinin 40-vuotisjuhlamaraton oli tullut tuntia aikaisemmin myyntiin. Ei muuta kuin varaamaan paikkaa ja ach, pääsin mukaan. Aivan uskomatonta on se, että 3,5 tuntia myöhemmin 40 000 paikkaa oli ausgebucht! Hienoa olla yksi heistä. Käsittääkseni Berliinin reitti on aika tasainen vailla hurjia mäkiä. Uskon, että se on ensikertalaiselle sopiva omien rajojen testaamiseen, sillä siitähän maratonissa on ainakin omalla kohdallani kyse.

Olen tässä tehnyt pikaista suunnitelmaa ja koska aion todella jättää vakio-ohjaustunnit kevääksi ja keskittyä vain sijaistamaan, minulla on aikaa treenata omatahtisesti ja niitä lajeja, mitä haluan. En ole mikään talvijuoksija, joten itseni tuntien huhtikuulle asti mennään leppoisasti muiden lajien merkeissä. Bodypumpia ja sisäpyöräilyä tulee varmasti sijaistettuakin, mutta sen lisäksi aion ehdottomasti yin-joogata ja mennä salille. Tarvitsen lisää voimaa koko kehooni. Kymmenisen kiloa on painoa pudotettavana, mutta syksyyn on vielä aikaa. Niin ja kesällä surffailen longboardillani, sekin käy liikunnasta.

Olen jotenkin hyvin innoissani tästä uudesta juoksuprojektista. Maraton on tosiaan ollut pitkäaikainen unelmani (ensimmäisen kerran olin menossa Tukholman maralle vuonna 2001, paikkakin oli jo ostettu, mutta sitten tulin raskaaksi ja homma jäi jälleen kerran).

Juoksuvinkkejä aion käydä yytsimässä Arctic Sport Addictsien sivuilta. ASA:n Joonakseen ja Tuukkaan tutustuin taannoin juostessani Stadiumin tiimissä Helsinki Midnight Run -kisassa.

Eräs kaverini tosin totesi, että hän on saanut myös sellaisen vinkin, että ei kannata seurata mitään juoksuohjelmia, vaan omaa sydäntään. Minusta tuntuu, että maratontreenailussa kallistunkin enemmän tähän oman sydämen ja atleettisen kehoni kuunteluun kuin tiukan juoksuohjelman suorittamiseen.

Ah! Niin mainiota suunnitella ensimmäistä maratonjuoksua ja huudella täältä kotisohvalta käsin villasukat jalassa.

Yksi asia on varma: I can do it. Hienoa loppuviikkoa!

Nyt on oikea hetki, koska tuntui siltä!

 

 

11 thoughts on “Berlin Marathon 29.9.2013

  1. Tsemppiä projektiin, mahtava juttu! Tosi mukava lukea täältä ajatuksiasi juoksemisesta ja kaikesta muustakin, ihana ihana positiivinen blogi sinulla, aina piristää päivää :)

    Minä aloitin juoksemisen keväällä ja ensi keväänä lähden ystävän kanssa Pariisiin puolimaratonille, iik ja ihanaa!

    1. Kiitos :) Ja kiitos samoin, tsemppiä itsellesikin puolimaratoniin!

      Tulenkin kurkkimaan blogiasi, jos vaikka saisin lisää juoksuinspistä talvellakin. Olen niin mukavuudenhaluinen ihminen, että talvijuoksu ei ole lempilajejani :)

      Onnea matkaan ja treeni-iloa sinulle.

    1. Kiitos, Joonas!
      Varmaankin viimeistään keväällä (joka on ihan just!!) varmasti kaipaan juoksuvinkkejä ja se juuri ennen h-hetkeä tankkaus kyllä todella epäilyttää, kun se on niin vieras aihepiiri itselleni.

  2. OI oi oi, oon niin kateellinen. Itselläni yksi maraton takana, mutta siitäkin on jo kuusi(!!) vuotta. Mut ehkä sitä taas sitten joskus voi alkaa haaveilemaan, kun kroppa toimii entiseen malliinsa.

  3. Mahtavaa, tsemppiä! Olisi kiva kuulla treenailustasi ja pitkänmatkankunnon kehityksestä täällä. Minullakin on maraton-haaveita, jotka kyllä meinaan toteuttaa. Edelliset suunnitelmat tyssäsivät raskauteen, mutta sentään sain puolimaratonin juostua 4kk raskaanakin ;-)

    1. Kiitos!

      Sannabanana, kuulostaa siltä, että sinä olisit oikeampi ihminen jakamaan vinkkejä minulle, puolimara raskaana, vau! :)

      Kyllä varmasti tulen kirjoittamaan treenaamisesta. Kestävyyskuntoni on ihan hyvä, kiitos sisäpyöräilyn, mutta onhan se ihan eri asia juosta kuin polkea.

      Lisäksi mulla on yhä raskaudesta ylimääräisiä kiloja sen vajaa 10, jotka aion pudottaa tai ainakin muuttaa osan lihakseksi, sillä se helpottaa juoksemista myös, askel kulkee kevyemmin.

      Tuo Berliinin maraton on kyllä erinomaiseen aikaan. Ehtii hienosti treenata juoksua ennen sitä, kun on kevät ja kesä siinä alla.

      Iloista viikonloppua!

    2. Pakko oli käydä se puolikas juoksemassa, kun olin kaverin kanssa treenannut niin tuloksekkaasti (ja nimenomaan sydämellä) ja kun siinä vaiheessa tiesin, etten kokonaista hänen kanssaan tulisi juoksemaan…

      Hahaa, mulla on kans vajaa kymppi ylimääräistä, jota yritän siirtää jonnekin muualle, jotta askel kevenisi. Vajaa vuosi vauvan syntymän jälkeen muutettiin sen verran kuumaan ilmastoon, etteivät juoksutreenit enää olleet mahdollisia, eikä paljon muukaan urheilu silloisessa asuinpaikassamme. Kymppi saapui salakavalasti mukaan kuvioihin silloin, mutta nyt saisi jo lähteä! Itse asiassa sun blogisi on motivoinut minut jälleen juoksemaan, eli suuri kiitos siitä kuuluu sinulle!

    3. Meillä on sitten sama projekti! Tosi kiva, että olet saanut juoksuinspiraatiota minulta, joka olen nykyään aika laiska juoksemaan :)
      Mä kyllä uskon, että se minunkin juoksumotivaationi palaa. Mulla kesti melkein 1,5 vuotta taaperon syntymän jälkeen, että treenaaminen alkoi sujua niin, että tahdon treenata, eikä niin, että mun on pakko. Ja olen sentään liikkunut aina ja paljon, joten tämä oli omituinen tila ja tilanne.

      Hyvä kuitenkin nähdä tämäkin puoli, miten vaikeaa voi olla saada itseään urheilemaan. Ymmärrys kasvoi huomattavasti heitä kohtaan, jotka eivät urheile tai joilla liikkumaan lähteminen on haastavaa. Ennen vain ihmettelin, että miks ihmiset eivät liiku, kun siitä kerran tulee niin hyvä fiilis.

      Kivaa viikonloppua!

    4. Mukavaa viikonloppua myös sinne, LUMEN keskelle :-)

      Minullalkin runsas liikunta aina ollut osa elämää ennen tuota pitkää taukoa ja samanlaisen havainnon tein myös tuosta liikkumattomuudesta ja siihen jämähtämisestä – ymmärrys ja armollisuus lisääntyi. Nyt liikunta ja sen tuoma hyvä fiilis on sen vuoksi vieläkin hienompaa ja osaan sitä arvostaa eri tavalla kuin ennen. Ei ole itsestäänselvyys enää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *