Ei oikopolkuja

Mietin eilen vielä lisää tuota onnekkuuttani työasioiden suhteen. Minulla on kaksi työtä, joista molemmista pidän hyvin paljon, joita joskus jopa rakastan: kirjoittaminen ja liikunta. Jokainen juttukeikka, työpäivä tai jumppaohjaus ei tietenkään voi olla yhtä juhlaa ja ah, niin megafantsuihqihanaa, mutta pääosin olen tilanteeseeni hyvin tyytyväinen. Ja ymmärrän olla myös kiitollinen siitä.

Jokainen tie on avoinna! Tulevaisuuteen katsastaa hän, tosin tästä hetkestä nauttien.

Eilen keskustelin 30+ ystäväni kanssa, jolla on ollut aikanaan lupaava ura alalla, jonka pariin hän ei halua palata. Ainoa, lapsuudesta asti ollut haavekin oli karahtanut siihen, kun hommasta oli tullut liian totista. Pyörittelimme erilaisia vaihtoehtoja keskustelussamme ja pohdimme, mitä hän voisi alkaa tehdä, mutta mikään ei oikein tuntunut innostavan häntä. Varmasti on paljon muitakin ihmisiä, jotka eivät tiedä, mitä tahtovat tehdä. Mutta jos työuraa on edessä noin 30 vuotta, luovuttaminen ei tule kuuloonkaan, vaan on etsittävä ja makusteltava erilaisia vaihtoehtoja. Ei kukaan kai ole sanonut, että elämän suuntaviivojen pitäisi ilmestyä tai selkeytyä päivässä. Joten ystävälleni: Älä stressaa. Ajatus tulee, kun aika on kypsä. Mutta vaatii tietenkin omaa panosta. Sohvalta ei kukaan hae.

Ja toinen juttu vielä, mielestäni ei ole tärkeää se, mitä tekee työkseen, vaan tärkeää on se, että oma työ tuottaa itselle onnistumisen elämyksiä, positiivisia kokemuksia ja tuntuu itselle tärkeältä. On ihan kamalaa, jos työssään ei viihdy ja työpaikalle raahautuminen tuntuu ahdistavalta. Olen ollut sellaisessakin tilanteessa, ja voin kertoa, että se vaikuttaa myös kaikkeen muuhun tekemiseen, sillä työ on niin iso osa arkeamme.

Miten sitten löytää se unelmien työ tai ylipäänsä pärjätä elämässä?

Itse pyrin luottamaan omien tunteideni viisauteen. Jos jokin asia ei tunnu sisimmässäni oikealta, se ei ole minun juttuni. Jos epämiellyttävästä tunteesta huolimatta toimin tavallaan itseäni vastaan, todennäköisesti tulen pettymään ja joudun ehkä jopa ongelmiin. Näin on käynyt, se on elämää. Hyvästä tunteesta taas esimerkki: Työhuoneestani Kaapelitehtaalla minulla oli jo visio päässäni ennen kuin olin edes uskaltanut sanoa sitä ääneen. Ja kas, sitten minulle tarjoutui tilanne päästä tänne.

Töiden (elämän, ihmissuhteiden, olosuhteiden) eteen tehtävä ponnistelu kannattaa aina. Kuka on sanonut, että kaiken pitäisi olla aina helppoa? Elämässä ei ole tarjolla oikopolkuja. Joskus oma aikaansaannos vaikuttaa isossa mittakaavassa vaivaiselta ja mitättömältä. Se on silti jotain, mitä itse olen tehnyt. Uskallan olla ylpeä saavutuksistani ja itsestäni. Sillä jos en itse ole, kuka sitten on? Tämä ei tarkoita kuitenkaan kehuskelua tai toisten yläpuolelle nousemista. Kukaan meistä ei ole toista parempi, vaan olemme loppujen lopuksi kaikki yhtä ja samaa.

Itse uskon siihen, että mitä suuremmalla innolla ja mitä enemmän itseen uskoen teemme asioita ja luomme niistä mielikuvia, sitä todennäköisemmin unelmammekin toteutuvat. Jos on aina negatiivinen, alkaa myös itse uskoa siihen, ettei mistään tule mitään. Aina vain hoen samaa, mutta kielteisyys on asia, josta kannattaa ehdottomasti hankkiutua eroon.

Kaikki ei tapahdu hetkessä, mutta kun usko on kova ja on valmis rakentamaan perustuksia, hommat hoituvat. Luovu huolehtimisesta, jännittämisestä ja erilaisista peloista. Mitä sitten, jos mokaa?

Tärkeää on myös ottaa täysi vastuu elämästä. Minä olen se ihminen, joka omilla valinnoillani olen saanut aikaan kaiken tämän. Jos olisin valinnut toisin, tilanne voisi olla erilainen. Otan vastuun siitä, mitä elämäni on nyt ja mitä se ei ole. Siltikään syyllisyys ei ole ystäväni. Vaikka olisin tehnyt elämässäni virheitä ja epäedullisia valintoja, niistä voi oppia ja toimia seuraavalla kerralla freesillä tavalla.

Ja vielä: Anna ajatusten, tekojen ja tunteiden vallita sopusoinnussa. Jos yksi näistä pistää hanttiin, silloin on aika tarkistaa omia polkuja.

Ja hei, joskus asia on vain niin, ettei selkeää suuntaa ole juuri nyt. Kyllä se sieltä tulee, kun olet valmis.

Elämä on joskus vain niin…

Älä huoli, elämä kantaa.