Elämä on nyt!

Jatkan vielä hieman tätä eilen aloittamaani luonnollinen olotila- ja tämä hetki –hehkutusta. Sinullakin on käsissäsi juuri nyt yksi suurimmista lahjoista, jonka voit saada.

Jestas, kylläpä väsytti aamulla. Treenejä on takana tässä kuussa kappalemäärältään jo 18 ja aamulla kroppaa kolotti joka puolelta. Silmät tuntuivat muurautuneen yhteen, vaikka takana olikin kaksi hyvin nukuttua yötä. Olo oli voimaton. Katsoin ikkunasta ulos ja satoi vettä. Katsoin ympärille huoneessa ja vastaan puski arki. Ryttyinen pyykkivuori odotti Ikean kassissa pääsemistään vaatekaappeihin. Minulla oli vaikea löytää samaa paria olevia sukkia. Treeni- ja duunikassien pakkaaminen tuntui jotenkin elämää suuremmalta haasteelta. Kaikki vain tuntui jotenkin…. noooooo nihkeältä ja väsähtäneeltä. No, ei muuta kuin keräämään palettia kasaan. Ajattelin hyviä asioita ja tankkasin itseeni hyvää energiaa vallan mielikuvittelemalla saavani lisää virtaa. Sitten mieleeni tupsahti logoterapiasta tuttu ajatus siitä, että kaikki on tarkoituksellista, kaikki jo kokemani ja kaikki se tuleva, jota en mitenkään voi ennustaa tällä hetkellä. Minä olen tässä ja nyt ja tämä on elämäni tärkein kohta. Että vaikka kuinka väsyttää tai elämässä painii väsymystä sata kertaa isompien haasteiden parissa, niin tämä hetki juuri tällä hetkellä on elämän tärkein kohta. Huolimatta siitä, mitä tapahtuu. Samalla ymmärsin myös sen, että minun kuuluu juurikin tuntea nämä tuntemukset, juuri nyt, mutta aina voin valita, jäänkö vellomaan väsymykseen vai otanko tästä päivästä kaiken mahdollisen irti. Samalla hetkellä kaksvee otti minut lujaan halaukseensa, kuten meillä aamuisin on päivä tapana aloittaa, katsoi minua samalla leveimmän tekohymynsä esittäen ja totesi: tuli hyvää voimaa. No kyllä! Eipä muuten omena puusta kauas putoa.

Eiliseenkin kirjoitukseeni viitaten, luonnollinen olotilamme saa olla ilo ja onnellisuus. Toki juuri yllä mainittuja väsähtäneitä päiviä tulee, mutta jotenkin tuo ajatus elämäni tärkeimmästä kohdasta vain loksautti jotain jälleen päässäni. Vaikka tuntuisi miltä, juuri nyt on meidän tärkein hetkemme. Eikä kukaan varmaan halua tuhlata hetkeä mielellään asioihin, joista ei tule hyvää mieltä itselle tai toisille. Ei voi jatkuvasti odottaa, että se hyvä tulee sitten joskus. Pitää uskaltaa ottaa se hyvä vastaan juuri nyt! Kun lakkaa ajattelemasta, että nauttii sitten joskus, tekee hyviä tekoja sitten joskus, on iloinen sitten joskus ja alkaa tehdä hyvää fiilistä nostattavia juttuja tältä istumalta, tämä hetki muuttuu entistä merkityksellisemmäksi.

Menneellä on toki merkitystä, mutta ei valtaa nykyisyydessä. Kauniita muistoja saa ja tuleekin vaalia, sehän on ihanaa. Ja sitten ovat tietenkin ne meistä negatiiviselta tuntuvat asiat, joita ei voi muuttaa. Niihinkin voi pyrkiä ajan kanssa suhtautumaan niin, ettei anna niiden pilata enää nykyisyyttä. Nykyhetkeä ei aina kannata käsitellä menneisyyden kokemusten pohjalta. Myös monet ikävät asiat ja tapahtumat antavat meille tietoa ja kokemuksia, jotka muuttavat meitä ihmisinä. Erilaiset tilanteet ja kohtaamiset antavat meille mahdollisuuksia kasvaa sellaisiksi kuin meidän on tarkoitus tulla.

Tulevaisuus on jossakin, mutta vaikka voimme aavistella siitä jotakin ja omilla unelmilla ja tavoitteilla ajaa itseämme päättäväisestikin tiettyjä asioita kohti, emme voi kuitenkaan olla aivan satavarmoja siitä, mitä tulee tapahtumaan. Ihminen on kuin höyhen myrskytuulessa. Elämä yllättää ja myös asioilla, joita ei ikinä toivoisi kohtaavansa.

Tämä hetki alkoi yhtäkkiä sieltä väsymyksen ja turvonneiden silmien keskeltä tuntua suurimmalta lahjalta, jonka vain olen voinut saada. Jokaisella meillä on omat haasteemme elämässämme, osalla suuremmat ja osalla pienemmät. Ne ovat meille henkilökohtaisia ja nostattavat meissä erilaisia tunteita. Ja niin se vain menee, vaikka kuinka pistäisi hanttiin. Erilaisia tunteita on, kuten erilaisia päiviäkin.

Elämä ei ole ongelma, joka pitää ratkaista, vaan todellisuus joka on koettava, sanoo Kierkegaard. Ja oikeasti, elämä saa olla todella ihanaa, myös niinä hetkinä, kun tuntuu, että litsaria tulee poskeen molemmilta suunnilta. Yhä enemmän vain vakuutun siitä, että omalla asenteella on todella, todella suuri merkitys. Hyvä uutinen on se, että omaa asennetta voi muuttaa, vaikka se ei olekaan mikään yhden kahden päivän juttu, vaan loppuelämän tie.

Olen joskus jostain poiminut muistikirjaani seuraavat lauseet: olemme pysähtyneet hetkeksi kohtaamaan toinen toisemme, tavataksemme, rakastaaksemme ja jakaaksemme asioita. Hetki on arvokas, mutta ohikiitävä. Se on kuin vain pieni sivuhuomautus ikuisuudessa. Mikäli elämme hyvällä mielellä, rakastaen ja huolenpitoa osoittaen, luomme rikkautta ja iloa toisillemme. Tällöin tämä hetki on arvokas. 

Hyvää tätä hetkeä juuri sinulle!

Näin! (Kuva: hullaannuhurmaannu.blogspot.fi)