Entä jos huomio kiinnittyisi automaattisesti hyvään, eikä huonoon
Satuin joitain viikkoja sitten silminnäkijäksi tilanteeseen, jossa oli todellakin katastrofin ainekset. Vaikka pahimmalta onneksi vältyttiin ehkä jonkin sadasosasekunnin ansiosta, loukkasi tapahtumaketjussa mukana ollut ihminen lopulta kaatuessaan itseään jonkin verran. Tilanne näytti pahemmalta kuin ehkä lopulta olikaan. Ennen kaikkea tämä ihminen itse järkyttyi niin kovasti, että kertoi saaneensa sydänvaivoja, joten katsoimme kahden muun tilanteen nähneen kanssa parhaaksi soittaa hätäkeskukseen ja varmistaa hätäkeskuksen mielipide asiasta. Enkä ihmettele, sillä tapahtumaketjun nähneenä säikähdin itsekin aika lailla ja niin sanoivat myös muutamat muut tapahtuman nähneet tehneensä. Keskustelin puhelimessa hätäkeskuspäivystäjän kanssa, joka päätti lähettää paikalle ambulanssin, tosin ei pillit päällä, vaan enemmänkin tarkistamaan tilannetta. Saavuttuaan he kuitenkin ottivat tämän ihmisen mukaansa, kun me muut sitten jatkoimme matkaa kuka mihinkin.
Odotellessamme kyselimme henkilön vointia ja juttelimme niitä näitä, jotta hänen pahin järkytyksensä laantuisi. Ilahduttavaa oli huomata se, kuinka moni tarjosi apuaan, kun odotimme tämän ihmisen kanssa ambulanssia. Yksi ohikulkija antoi nenäliinapakettinsa, jotta pieni verenvuoto saatiin tyrehdytettyä ja useampi kysyi, olisiko voinut auttaa jotenkin. Paikalla oli lisäkseni tilanteen myös nähneet mieshenkilö ja espanjalainen turistinainen, jolle tulkkasin englanniksi tämän kyseisen ihmisen vointia. Siinä me olimme, neljä toisillemme vierasta ihmistä ja teimme saumatonta yhteistyötä, vaikka kärsimme myös pienestä kielimuurista.
Kukkia ihan jokaiselle ihmisten kanssa töitä tekevälle pelastajalle, hoitajalle, lääkärille, poliisille ja heille, jotka jäivät mainitsematta.
Olin jo puhelimessa selittänyt hätäkeskuspäivystäjälle tapahtumaketjun, joten se ei tullut ensihoitajille yllätyksenä. Kun he siinä sitten kyselivät potilaan vointia ja veivät hänet autoonsa, sanoin toiselle ensihoitajalle, että vitsi, se oli kyllä lähellä, ettei kyseinen ihminen ollut jäänyt bussin alle, johon hän vastasi, että nii-in, mutta ei jäänyt.
Tuo lause jäi mieleeni. Selkeästi ammattinsakin puolesta paljon näkevä ensihoitaja keskittyi hyvään, eikä jäänyt voivottelemaan asiaa, jota ei ollut tapahtunut.
Oppimisen paikka itselleni.
Olen itsekin ihmistyyppiä, joka mieluummin keskittyy kadun aurinkoiseen puoleen ja osaa nähdä pilvissäkin hopeareunukset, koska turha on jäädä jossittelemaan, vaikka vanhat möröt joskus tulevatkin ja kaappaavat mukaansa. Silti tuntui, että opin tuosta yhdestä lauseesta taas vaikka kuinka, ja otin sen hyvänä muistutuksena siitä, että elämässä sattuu ja tapahtuu, mutta silti kannattaa kiinnittää isoin huomio siihen, mikä on hyvin, ei siihen, mikä on huonosti, mitä olisi voinut tapahtua tai mikä voisi olla toisin. Ja haluan, että huomio kiinnittyy hyvään, ei huonoon, automaattisesti. Harjoitukset jatkuvat.
Parasta perjantaita!
Jenny
P.s. SYDÄN tuossa alla on tullut jäädäkseen! Saa painaa!
Lue myös ja laita hyvä kiertämään:
Tein aikainventaarion – 9 tuntia viikossa Instagramissa
Kiitos, että olet aina noin positiivinen
Ekaa kertaa verenluovutuksessa – tatuoinnit eivät ole este
Maikki
Kylläpä kirjoitat ihanasti ja lohduttavasti!
Niin monesti se kela pyörii negatiivisissä asioissa.
Harjoitukset jatkuvat täälläkin.
Aurinkoa päivääsi!
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Maikki kommentistasi!
Jatkamme siis harjoituksia yhdessä!
Mukavaa sunnuntaita 🙂