Entinen jännittäjä..

..täällä hei. Miten hienoa on huomata päässeensä irti ikivanhoista uskomuksista, joita itse on ruokkinut ajattelemalla olevansa jonkinlainen.

Viikko on taas hurahtanut! Homma on muuten hallussa ihan ookoosti, paitsi että olen kärsinyt jäätävästä flunssasta, minä, joka en käytännössä ole ikinä kipeänä. Huomasin tässä myös sen, miten tarpeelliset ovat vapaapäivät ja vapaat tuokiot arjessa. Viikonloppuna vapaat jäivät väliin, kun olin vetämässä ihan loistavalle porukalle kurssia Jamilahden historiallisessa kartanomiljöössä. Kurssi oli jälleen hieno kokemus, ja osallistujat olivat osa niinkin fiiliksissä, että moni heistä ilmoittautui jo ”jatkokurssille” ensi syksylle, jonka he itsenäisesti buukkasivat kurssisihteerin tultua paikalle tokan kurssipäivän päätteeksi!

Rentoutusharjoituksessa muutama nukahti!

Tuttuun tapaan teimme töitä ajatusten, tunteiden, läsnäolon ja oman itsen kanssa. Välillä rentouduimme ja hiljennyimme vain hetkeksi olemaan. Minä ohjasin kurssilaisia ja toimin vain kanavana, oivalluksia itsestään ja elämästään he tekivät aivan itse. Oli mahtavaa nähdä, miten paljon porukka sai irti myös toisistaan ja millaisia saavutuksia oman itsen äärelle pysähtyminen tuotti, monellakaan kun arjessa ei ole mahdollisuutta tuollaiseen omaan hyvinvointiin keskittymiseen tuossa määrin, tuntikaupalla.

Askartelimme tavoitekartat.

Eräs ihastuttava nainen kertoi, että ei ole itkenyt aikaan, kun kyyneliä ei ole vain tullut. Toisena kurssipäivänä se sitten tapahtui ja kotiin lähti koko olemuksellaan hehkunut ihminen, eri tyyppi, joka paikalle oli lauantaina tullut. Nenäliinat olivat kaiken kaikkiaan kovassa käytössä ja eräskin ehdotti, että voisinkos hommata jonkun nenäliinafirman sponsoroimaan kurssia! Mutta jos siellä itkettiin, siellä myös naurettiin ja saatiin aikaiseksi hyviä keskusteluja. Sunnuntain liikuntatuokio jäi flunssan takia väliin, mutta tapahtumarikkaan lauantain päätimme huoltavaan niska-selkäjumppaan.

Huhtikuussa ajelen jälleen Jamilahteen vetämään vastaavanlaista hyvinvointiviikonloppua. Jos tunnet kurssin kutsuvan, voit ottaa yhteyttä kurssisihteeriin.

Tiistaina olin sitten luennoimassa Lavlin iltamassa Sisäinen voima – 365 ajatusta parempaan arkeen -kirjastani, sen synnystä ja omasta kepeän arjen henkisyyden tiestäni. Lavlihan tuo maahan Lorna Jane -treenivaatemerkkiä, joka on tuttu paitsi mahtavista liikuntavaatteista, myös henkisestä filosofiastaan. Huomasin jo viikonloppuna, että entinen jännittäjä-minäni on kadonnut kokonaan. Jos vielä muutama vuosi sitten ennen julkista esiintymistä ja puhumista yleisölle olin pökertyä jännityksestä ja mieleni teki lähinnä halailla vessanpönttöä, niin nyt huomasin oikein alkavani jo muutamaa päivää aiemmin odottaa, että pääsen puhumaan! Tähän on tarvittu ennen kaikkea sitä, että olen lakannut pitämästä itseäni jännittäjänä ja luonut itsestäni uusia uskomuksia ja yksinkertaisesti vain alkanut uskoa niihin. Sen sijaan, että olisin antanut mielessäni pyöriä sellaisen kelan, että en uskalla puhua yleisön edessä, olen nähnyt, tuntenut ja kokenut itseni puhujana. Kun uutta ajatusmallia syöttää mielelle riittävän kauan, alkaa se uskoa siihen! Ja ihme tapahtuu. Toki yhä edelleen valmentaminen tai haastateltavana oleminen on itselleni luennointia helpompaa, mutta timantteja täytyy hioa, että ne pääsevät syntymään.

Lavlin iltamassa putkirullailtiin ensin Tiina Vainion johdolla. Sitten puhuin minä.

Muutenkin uskon siihen, että oikeasti meistä jokaisesta on paljon enempään kuin mitä usein itsestämme uskomme. Se, että uskoo itseensä ja luottaa kykyihinsä, ei myöskään missään nimessä ole itsekehua tai itsensä muita parempana pitämistä. Me pystymme suuriin asioihin, vaikka sitten vähän kerrallaan. Ja niin minusta kuin monesta muustakin olen huomannut sen, että kun voimaa todella tarvitaan, sitä löytyy.

Lauantaiaamun voimalause tuleekin tässä: You can do it!

Mielettömän hyvää viikonloppua sinulle! Palaan linjoille viikonlopun aikana.

Jamilahden kansanopisto Haminassa on mahtava paikka!