Eroon epäuskosta

Epäusko on se, joka meikäläistäkin joskus jarruttaa, vaikka periaatteessa uskon siihen, että kaikki on mahdollista. Parempi olisi tosin ehkä sanoa, että kohti vahvaa uskoa kuin eroon epäuskosta.

Huomenta! Alan selkeästi palata normaalirytmiini, sillä eilen uni tuli jo iltayhdeksän kieppeillä ja heräsin tikkana heti kellon lyödessä viisi. Hetken aikaa siinä sitten harkitsin, yritänkö vielä saada unen päästä kiinni, mutta kun on aamukukkuja, niin on. Nyt olenkin viettänyt jo kolmatta tuntia hidasta aamua. On aika makea fiilis tepsutella pimeässä kämpässä, katsella lumen valaisemalle pihalle ja vain fiilistellä sitä, että on saanut herätä jälleen hienoon, uuteen päivään ilman kiirettä ja stressiä. Yön aikana useasti heränneenä, mutta kuitenkin hyvin nukkuneena.

Parina viime päivänä olen tehnyt itselleni erilaisia tunneharjoituksia, joita teimme myös Haminan rentoutumisviikonlopussa ja joita muutenkin käytän valmennettavieni kanssa aika ajoin. Ei tarvita kuin jokin tunne, joka itseä vaivaa ja jota mahdollisesti haluaa pienentää tai josta ehkä toivoo pääsevänsä kokonaan eroon. Sitten simmut kiinni ja mielikuvittelemaan. Kuvittelen eteeni tuolin (tuolit ovat joka kerralla erilaisia) ja istutan tunteen siihen tuolille. Hieman katsastelen, miltä tunne tuolilla näyttää (onko se kuuma, kylmä, kova, värikäs, pysyykö se paikallaan) ja sitten esitän sille kysymyksiä, kuten tarvitsenko sitä enää ja mitä tunne haluaa minulle kertoa. Saattaa kuulostaa hieman hassulta, mutta jotenkin ne vastaukset vain jostain ja jollain tapaa löytyvät noissa mielikuvaharjoituksissa ja omalla kohdallani (kuten myös monilla valmennettavilla) olen huomannut nämä aika tehokkaiksi ja toimiviksi harjoituksiksi.

Koko tämä harjoitusten tekeminen lähti siitä, kun eilen pohdin, mitä kaikkea ensi vuonna haluan kokea. Lätkäisin kasvojeni eteen tyhjän paperin ja sitten aloin kirjoittaa. Vaikka uuden elämän voi aloittaa joka päivä, myös vuodenvaihde on juuri sopiva hetki tarkistella omaa elämää ja miettiä sitä, onko oma arki sellaista, millaista sen haluaa olevan. Vai toivooko sitä itse tekevänsä jotain muutoksia ja jos, niin mitä ne mahdolliset muutokset voisivat olla. Myös sinä tiedät, mitä sinä haluat, tarvitset ja kaipaat, jotta sinunkin arkesi olisi mahdollisimman sinun näköistäsi, itsellesi sopivaa ja jotta voit olla joka päivään enimmäkseen tyytyväinen, koska yhtä riemuahan tämä elo ei koskaan voi olla 24/7 ja hyvä niin.

No, sitten pääsin vuoden 2015 suunnittelussa jo siihen pisteeseen, että aloin miettiä sitä, että mikä vain tässä maailmassa voi olla mahdollista kelle tahansa meistä, myös minulle itselleni. Kun sitten mietin sitä, miksi osa toivomistani asioista on toteutunut ja osa ei, tulin siihen lopputulokseen, että niitä toteutumattomia unelmia, mutta kuitenkin realistisia sellaisia ajatellen useimmiten itseni suurin este olen minä itse ja ennen kaikkea omat ajatukseni. Ajattele, kun kerran päässä vilistää 60 000 ajatusta vuorokaudessa, yhtä hyvin voi ja kannattaa keskittyä niihin myönteisiin keloihin ja alkaa uskoa itseen ja omiin mahdollisuuksiin tältä istumalta. No niin olen tehnyt monta kertaa elämässäni ja sillä tapaa olen saavuttanut paljon, mutta tietyissä kohdissa aina välillä jokin pieni epäusko yrittää iskeä ja haluaa kuiskutella korvaani, että kyllä muut, mutta et sinä, et tässä tapauksessa.

Siksipä otinkin tuon tietyn joissain asioissa ilmenevän epäuskon työstön alle ja istutin sen tummanruskeaan, kiiltäväpintaiseen, lakattuun puutuoliin, jota koristi metsänvihreä pehmeä istuinpäällinen. Mietin, että miksi en joka kerralla yksinkertaisesti vain usko itseeni, lopputuloksesta viis. Keksinkö tekosyitä olla onnistumatta ehkäpä siksi, että en halua pettyä tai odottaa liikoja? Sitten takerruin tuohon liikoja-termiin. Jostain syystä minulla on omat itse luomani rajat siitä, mikä itselleni on sopivasti, riittävästi, ja mikä jo vallan liikaa. Aika hassua, eikö totta! Ihan kuin jostain syystä olisin kuvitellut, että en ansaitse jotain enemmän, minkä joku toinen kuitenkin ansaitsee, ihan kuin en olisi ollut riittävän hyvä, kiltti tai kelvollinen, että yksinkertaisesti tällä kerralla se jokin on minulle muka liikaa. No bullshit, sanon minä.

Siinä se sitten istua killitti, minun rakas epäuskon tunteeni. Se oli vaaleansininen, jääkylmä, kaunis ja upean hileinen, eikä siitä voinut ottaa kiinni, sillä sormeni olisivat jäätyneet. Sain kuitenkin puristettua tunteesta irti sen, että se on tullut elämääni jo kauan sitten, jolloin olen kuvitellut, että ”joku asia on liian hyvää ollakseen totta minulle”. Jääkylmä hileinen juttu sanoi minulle myös, että ”voit päästää minusta heti irti, sillä sinulle kaikki on mahdollista.” Se myös lisäsi, että ”et tarvitse minua etkä voi minua itselläsi enää pitääkään, se ei tule onnistumaan.” Hih!

Tulinkin siis siihen tulokseen, että parempi vain uskoa rajattomaan itseen ja rajattomiin mahdollisuuksiin, sillä kaikki esteet, hidasteet ja rajoitukset ovat usein oman mielemme työtä, joka ei halua meidän onnistuvan. Sydän kyllä tietää, mikä sinullekin on parasta juuri tällä hetkellä, joten kuuntele sitä. Toimi itsesi kanssa, älä itseäsi vastaan! Sinullakin on tieto, että se jokin kovasti kaipaamasi asia tulee vielä tapahtumaan, vaikka et ehkä tiedä, että miten. Sinun ei tarvitsekaan tietää, riittää, että luotat. Se riittää, että uskot itseesi ja uskot siihen, mitä teet ja olet. Oma uskosi on tekemisen ja olemisen rinnalla suurin voimavarasi, jolla voitat esteet ja saavutat kaiken sen, mitä haluat.

Päivän voimasanat tulevat tässä: otan vastaan elämän virran, en kamppaile sitä vastaan. Annan kaikenlaisten ajatusten tulla, mutta annan niiden myös mennä. Tiedän, että tänään minulle ei ole mikään mahdotonta.

Pakko vielä jakaa eräs viesti, jonka sain yhdeltä tuttavaltani joulun alla, kun pyysin hänen kertovan minulle jotain vahvistavaa liittyen asiaan, joka tuona hetkenä mieltäni vaivasi: Tahto ei aina riitä, kun kyse on asioista, joita elämän virta on vienyt eteenpäin. Usko kuitenkin rakkauteen ja luota energioiden voimaan, sillä sinulle tullaan näyttämään jotain, mitä et juuri nyt todeksi uskokaan. Anna sydämesi laulaa!

Taisi tuo viesti olla tarkoitettu myös sinulle! Huippua sunnuntaita, olet tervetullut Instagramiin ja Facebookiin, olen myös siellä!