Extreme Run 2013

Juoksin kuin tyttö! Terveisiä siis eilisestä Extreme Run -tapahtumasta Vantaan Hakunilasta. Minullahan oli ilo olla mukana australiasta kotoisin olevan Lorna Jane -vaatemerkin tiimissä. Päällämme oli Lorna Janen LJ Thermal -trikoot, jotka muuten tulivat tarpeen jo aukealla ja viimaisella kentällä juoksua odotellessa, ja Sophia Excel -pusero. Niken vannoutuneena käyttäjänä pakko on sanoa, että ensimmäinen oma käyttökokemukseni Lorna Janesta teki kyllä vaikutuksen, tuntui siltä kuin ei olisi ollut mitään päällä. Vaatteet ovat todella napakkaa mutta silti hyvin miellyttävää materiaalia. Vaikka hikoilin metsässä reippaasti, vaatteet eivät tuntuneet kurjilta ja tuntuivat hyvin päästävän kosteutta läpi. Lisäksi olimme muuten hieman stailanneet asukokonaisuuttamme, itse tykästyin erityisesti leopardikuvioisiin uimapöksyihin, jotka vedin trikoiden päälle. Ensiksi mainitut siis olivat todella härskinnäköiset! Myös kreppitukka oli tosi hieno. Päässäni oli muuten Lorna Janen Slimline-hiuspanta, jota aion alkaa käyttää myös oikeasti. Lenkillä usein hiki valuu hiuslakkoineen päästä silmiin ja sitten kirvelee simmuja. Havaitsin tuon pannan mainioksi, yhtään ei ollut tuota ongelmaa, vaikka silmissä oli tuhti meikkikin. Ja vaikka metsässä todella hiki virtasi noissa tamineissa, pitkät hihat ja lahkeet olivat tarpeen, muuten erilaiset esteet olisivat varmasti saaneet polvet naarmuille.

Minulla oli takanani liikuntaa ja myös juoksukilometrejä useampi tunti tällä viikolla, joten päätin vetää vain yhden 8 kilometrin kierroksen. Turhaan mietin etukäteen esteiden ylittämistä! Esteitä nimittäin oli vähemmän kuin olin ajatellut, lähes kaikki suoritin, paitsi jätin muun muassa vantaanjoessa pulahtamisen väliin, tiedän, olen nynny. Kengät kyllä kuraantuivat ja kastuivat muutenkin, kun pääsin kastautumaan kuitenkin nilkkoja myöten paskaveteen samalla pari minisillan alla kyykistellen ja astahdinpa myös nilkkoja myöten pehmeään kuraan hyiiiii! Kiva oli sitten juosta hulluja mäkiä kengissä, jotka olivat läpimärät ja painoivat tosi paljon. Rakennustelineistä kootussa tornissa ylitin itseni, mutta en juuri ylhäältä uskaltanut vilkaista alas. Parasta kaikessa oli silti kovat ja pitkät ylämäet, joita viimeiset kilometrit ennen maalia tarjosivat. Tykkään haastaa itseäni mäissä, koska niissä saa sykkeet todella ylös ja itsestään puristettua kaiken irti. Yhden mäen kävelin, muut hölköttelin ylös. Kaiken kaikkiaan maaliin päästyä oli hyvä fiilis ja maali tuntui tulevan jopa yllättävän aikaisin. Viiden kilometrin kohdalla ajattelin, että ohoh, vielä on kolme jäljellä, mutta se kolme kilometriä hurahtikin kuin itsestään. Maalissa myös mietin, että hyi hemmetti, ei ikinä enää, mutta saattaa olla, että ehkä sittenkin! Mutta jos, niin sitten tulee vetää kyllä täysi rundi eli 2 kertaa tuo kierros. Jää nähtäväksi.

Tatuointeja tapahtumassa näkyi tosi paljon: oli kokohihoja ja yksittäisiä kuvia niin miehillä kuin naisilla. Hauskuutin itseäni miettimällä, että Lorna Janen kojun viereen olisikin tullut laittaa pystyyn Naisen iholla – koju.

Tapahtuma oli ihan hyvin järjestetty. Tosin ensimmäiset pari kilsaa menivät liki kävelyksi, sillä ryysis oli valtava eikä metsässä vain mahtunut juoksemaan. Se tuntui turhauttavalta, mutta sitten alkoi väki hajaantua. Yhdellä esteellä, josta mentiin sekä yläpuolelta että alapuolelta, ihmiset eivät oikein heti ymmärtäneet, mistä kuului mennä. Kaiken kaikkiaan fiilis koko hommasta on positiivinen. Maaliin saapumisen kruunasi pieni alakoululainen tyttö, joka ripusti mitalin kaulaani ja totesi, että hyvin tsempattu. Aikaa minulla meni yhteen rataan 1 h 20 minuuttia ja olin yhdessä tiimissäni juosseen Saaran kanssa sijalla 480 kahdeksan kilometrin hupisarjassa, jossa oli parisen tuhatta osanottajaa. Jos tuon radan pääsisi juoksemaan yksin ilman ryysistä, olisi aika varmasti parempi, mutta hei tämähän ei ollut minun kohdallani mikään kilpailu, vaan uuden kokemuksen saaminen.

Ensi sunnuntaina juoksen Naisten Kympin Adidaksen tiimissä. Aikatavoitteeni on 55 minuuttia, saa nähdä, toteutuuko se, toivottavasti.

Juokseminen alkaa siis sujua ja nämä tapahtumat tuovat treeniin lisämaustetta. Meillä oli eilenkin mahtava porukka ja hyvä tiimihenki koko päivän. Jälleen yksi kokemus elämässäni, josta olen tosi kiitollinen. Jee!

Ja tässä vielä hieman kuvasatoa:

Tässä me tytöt ennen kisaa! (Kuva: http://www.facebook.com/pages/Lorna-Jane-Finland/410797778982816?fref=ts)

Kas, tässä mennään autonrenkaiden yli. (Kuva: http://www.facebook.com/pages/Lorna-Jane-Finland/410797778982816)

4/6 osaa juoksutiimistämme. Kaksi sissiä lähtivät vielä toiselle kierrokselle. (Kuva: http://www.facebook.com/pages/Lorna-Jane-Finland/410797778982816?fref=ts)

Tossuparkani!

Run like a Girl!!
Tässä minä, iloisena ja kuivassa vaatetuksessa maaliin tulon jälkeen. Päälläni oleva Kinetic Excel -toppi löytyy täältä: http://www.lavli.fi/product/143/kinetic-excel-toppi