Granolarakkaus

Kaupallinen yhteistyö Blogiringin ja Paulúnsin kanssa. 

Jätätkö sinäkin aamupalan, päivän ehkä tärkeimmän aterian, syömättä? Niin minäkin usein, siis ennen kuin minut yhdistettiin granolan, rapsakaksi paahdetun myslin, kanssa. Ja kuulkaas, granolarakkaus iski samantien.

Viime aikoina olen keskittynyt syömisiini ja siihen, mitä syön, miten syön, kuinka usein syön ja millaisia määriä syön. Moni ehkä muistaa sen, että freelancerina ollessani vielä syksyllä 2014 ohjasin paljon ryhmäliikuntaa: keskimäärin urheilin silloin 50 tuntia kuukaudessa. Kun sitten aloitin päivätyössä, liikuntamääräni tipahtivat radikaalisti pariin tuntiin kuukaudessa. Kevään aikana keräsin massaa 10 kiloa, eikä se valitettavasti ollut lihasta. Onnistuin kehittämään itselleni kesäksi 2015 varsin muhkean uimarenkaan, vähän kuin huomaamattani. Painoni hipoi suurimmillaan 80 kiloa, mikä ei tarkoita 173 senttiselle maailmanloppua, mutta lievää liikapainoa kyllä.

Tilanne on parempaan päin, mutta sen korjaaminen jatkuu yhä. Olen läpi elämäni liikkunut huomattavia määriä. 10 treeniä viikossa oli ennen kuopukseni, 5, syntymää minulle vuosikausia tavallinen viikkotuntimäärä. Koskaan ennen kuopustani en myöskään ollut ylipainoinen. Olin aina syönyt kuin hevonen, sillä liikuntamääräni olivat mahdollistaneet sen. Ja kun rakastaa juustoja ja pastaa, niin rakastaa juustoja ja pastaa! Kun sitten liikunta alkoi takkuilla ja välillä oli katkolla kokonaan mutta söin entiseen tapaan, oli selkeää, että kiloja kertyi. Kuitenkin minulla kesti aikaa todella sisäistää se, että liikkumalla 2-4 tuntia viikossa on oikeastaan aika mahdotonta laihduttaa. Tärkeintä on ehdottomasti se, mitä suuhunsa laittaa. Ja toki yleinen aktiivisuus arjessa.

Olenkin jo usean kuukauden tarkkaillut syömisiäni ja painokin on laskusuunnassa. En ole suoranaisesti ynnännyt yhteen kaloreita, mutta olen opetellut keholleni sopivia ruokamääriä ja erityisesti säännöllisyyttä ruokailuissa. Jokainen meistä on yksilö ja kaikilla toimii hieman eri tavat. Itse en ole koskaan ollut missään asiassa tiukan raamin noudattaja. Minulle siis ei sovi se, että syön kuukauden pelkkiä kananmunia ja hoikistun niin. Mieluummin syön lähes kaikkea, mutta vähän.

Blogiringin mahtava Paulúns-kampanja ei olisikaan voinut osua parempaan aikaan, sillä opettelen yhä säännöllisen aamupalan syömistä. Minulla kun on ollut tapana juoda kaksi kuppia maitokahvia tyhjään vatsaan ja syödä aamiainen vasta myöhemmin jos ollenkaan. Se taas usein aiheuttaa sen, että päivän ensimmäisinä tunteina olo ei ole kovin kaksinen.

Täysjyväviljaisista mysleistä, superpuuroista ja granoloista tunnettu ruotsalainen Paulúns oli itselleni ennestään tuttu ulkonäöltään. Olin kiinnittänyt sen visuaalisesti trendikkäisiin ja tyylikkäisiin pakkauksiin huomiota jo muutama vuosi sitten sukulointireissulla naapurimaassamme. Olin tuolloin mukana shoppailemassa viikon ruokaostoksia kuusihenkiselle perheelle, mikä oli vallan viihdyttävää. Ruotsalaisissa ruokaputiikeissa riittää ihmettelemistä!

Innolla aloinkin testata Paulúnsin erilaisia terveellisiä herkkuja ja niistä jäi hyvä fiilis. Suosikikseni nousivat ehdottomasti granolat, koska niiden rapsakka koostumus tuntuu mukavalta suussa ja makuyhdistelmät ovat selkeästi suunniteltu huolellisesti. Hasselpähkinä & taateli onkin tämän hetken todellinen herkkuni, ehkä sen hieman makean maun takia. Kun on arkipäivät karkkilakossa, eikä viikonloppuisinkaan anna itsensä repsahtaa herkkuihin mitenkään isosti, niin hedelmillä, jogurtilla ja silloin tällöin hunajalla tuunattu granola tyydyttää makeankaipuuni:

1 dl hasselpähkinä & taateli –granolaa

2 dl maustamatonta jogurttia 

puolikas omena

puolikas kypsä banaani

2 rkl mustikoita

hunajaa

Sekoita granola ja jogurtti keskenään. Pilko hedelmät pieniksi paloiksi. Koristele mustikoilla ja lorauta päälle juoksevaa hunajaa halutessasi.

Paulúns ei muuten lisää tuotteisiinsa sokeria, mikä on erittäin hyvä homma. Makua haetaan mieluummin marjoista ja hedelmistä, iso plussa siitä.

Tiedän, että vielä lienee olisi trendikästä sanoa rakastavansa puuroa granolan sijaan, mutta itse lämpenen oikeastaan vain vanhalle kunnon kaurapuurolle. Paulúnsin puurot olivat ruokaisia myös siemeniensä vuoksi, eikä niihin tarvinnut lisätä marjoja erikseen, sillä ne sisälsivät niitä jo entuudestaan.

Paitsi aamuisin, syön myslejä ja granolaa myös pieniä annoksia ennen treenejä, niin kyllä jaksan juosta ja pomppia. Kun työpäivinä syön lounaan jo kello 11 kieppeillä ja iltapäivällä välipalaksi hieman pähkinöitä ja hedelmän, kurnii viideltä jo nälkä. Ennen urheilua en kuitenkaan voi syödä mitään isoa annosta, se kostautuu hyppiessä. Samaa mieltä oli myös cheerleadingia kilpatasolla harrastava tyttäreni, 14. Keskuudessamme oli lopulta havaittavissa pientä kilpavarustelua siitä, kumman mysli- ja granolatuunaukset olivat maukkaampia.

Aamupalan syömisen opettelu ja muutenkin ruokailun säännöllistäminen on projekti, joka jatkuu yhä. Kun syön maltilla sen 5-6 kertaa vuorokaudessa, iltaisin ei tarvitse enää tyhjentää jääkaappia. Ja tiedättekö, entinen pastariippuvainen on pystynyt luopumaan pasta-annoksista! Syön pastaa enää pari kertaa kuussa ja silloinkin puolet entisestä. Myös vaalea vehnäleipä on jäänyt kokonaan. Syömisissäkin on paljon kiinni tavoista ja tottumuksista, joita ei edes tiedosta, ennen kuin asian äärelle pysähtyy. Välillä kannattaa siis pysähdellä.

Maukkaita ruokahetkiä sinulle! Jos esimerkiksi myslikakun leipominen Paulúns-tuotteilla kiinnostelee, reseptejä löydät Blogiringin sivuilta.