Mikä meitä vaivaa?

Keissi 1

Olinpa tässä tuuraamassa sisäpyöräilyä.

”Terve!” Totesin reippaasti ja iloiseen ääneen saliin saapuessani.

Odotin vastausta tervehdykseeni, ilmeisesti kai liikoja, sillä vastassa oli syvä hiljaisuus. Yritin uudelleen.

”TERRRRVEHHH!” No, melkein sanomattakin lienee selvää, että lopputulos oli yhtä huono, tai sitten kuulossani on vikaa.

”No, täälläpä ollaan tänään hiljaisia.” Yhden hermostuneen hihityksen taisin kuulla vastaukseksi.

Salissa oli 15 polkijaa, minulle vieraita kai jokainen.

Pikkasen jäi tyhmä fiilis.

Keissi 2

Odotin keskimmäistäni Kisahallin ovien edessä saapuvaksi treeneistään. Ohitseni kulki kaksi 45+ ikäistä miestä. Toinen pieraisi valtavan kovalla äänenvoimakkuudella.

”OHO”, oli ainoa, mitä hän sai sanotuksi.

No oho! Olipa ällöttävää!

Keissi 3

Tervehdin naapuria, pidin hänelle ovea auki. Naapuri katsoi mieluummin lattiaan ja mumisi jotain vaivautuneena jos ollenkaan. Pitäisikö ensi kerralla läväyttää ovi kenties varpaille? En tee sitä silläkään uhalla, vaikka naapuri kokisi olonsa vaivautuneeksi.

Karkea yleistys, mutta nämä ujostelijat ovat yleensä nuoria aikuisia. Eikö kodeissa enää opeteta käytöstapoja?

Mielestäni hyviin käytöstapoihin kuuluu tervehtiä ja katsoa silmiin, vähintäänkin silloin, jos sinua tervehditään ensin. Hyviin käytöstapoihin kuuluu toki myös tietää, että julkinen paikka ei ole oikea mesta piereskelemiseen ja sen karkeaan kommentointiin.

Oikeasti kai pitäisi olla kiitollinen yllä mainitun kaltaisille ihmisille. Tällaiset esimerkit nimittäin vain lisäävät motivaatiota kasvattaa omista tyttäristä entistä parempikäytöksisiä, kohteliaita, empaattisia, toiset ihmiset huomioivia hymyileviä nuoria naisia.