Heimolainen tässä hei!

No nyt on joku hieman innostunut! Eilen illalla, kun vihdoin pääsin kotiin, en voinut muuta kuin nauraa, koska tunsin itseni niin onnelliseksi. Takana oli pitkä työpäivä, Bodypump-ohjaus ja lyhyehkö, mutta sitäkin fantastisempi juoksulenkki. Minulla onkin nimittäin nyt aivan mahtavia uutisia treenirintamalta, sain kunnian olla mukana toista kertaa järjestettävässä Adidas Heimossa. Juoksutreenit siis käynnistyivät pitkän polvenlepuutustauon jälkeen uudella innolla. Eilen tapasimme ensimmäistä kertaa koko 30 hengen porukalla ja hölköttelimme ensimmäisen kuuden kilometrin lenkin. Kevään treenimme tähtäävät nyt 7.6. juostavaan uuteen puolimaratontapahtumaan Helsinki Half Marathoniin. Ovatpa muuten oivallisen päivän valinneet, sillä tuo kyseinen päivä sattuu olemaan syntymäpäiväni!

Heijee, tässä me mennään! Kuva Adidas/Sami Välikangas

Joku saattaa muistaa, että olin viime syksynä lähdössä juoksemaan Berliinin maratonin, mutta erinomaisesti sujunut juoksuharjoitteluni tyssäsi polvivaivaan, jota hoidin myös osteopaatilla. Osteopaatilta, jossa sittemmin on käynyt puolet tuttavapiiristäni hoidettavana, sain ensiavun ja hyvät kuntoutusohjeet kroppaa ajatellen. Noooo, arvata saattaa, että ensi-innostuksen jälkeen tämä itsehoito jäi hieman retuperälle, kunnes aloin petrata sen kanssa nyt taas vuoden alusta. Tällä hetkellä joko rullaan kropan läpi Foam Roller -corerullalla, venyttelen tai teen muita liikkuvuusharjoituksia joka ilta. Ja tämä on alkanut tuottaa tulosta, tytärkin minulle totesi tehdessämme hänen cheerleading-liikkuvuustreeniohjelmaansa yhdessä eräänä iltana, että minussa on stretsiainesta! Eli kun vain muistan nyt hoitaa ja huoltaa itseäni näiden kovempitehoisten treenien ohella, selviän varmasti kunnialla ja ehjällä polvella tuosta puolimaratonista. Aikatavoitteeni on 1 h 59 min.

Vielä tuosta Adidas Heimosta. Juoksutreenaamiseen tuli kyllä ihan uusi ulottuvuus, kun sitä ei tee enää musat korvilla yksin metsässä, vaikka toki tuollainen oma aika sekin on tärkeää. Itse tunsin tai tiesin osan tuosta heimostamme, mutta kun ihmisiä yhdistää palava innostus samaan lajiin, niin ei ole vaikea tutustua tai ystävystyäkään vaikka sitten ventovieraan kanssa. Pitkästä aikaa pääsin kokemaan ihan huikeaa yhteishenkeä ja yhdessä tekemisen fiilistä, vaikka kyseessä oli vasta ensimmäinen tapaaminen ja ekat treenit. Aijettä.

Tässä koko kööri! Löydätkö minut? Kuva: Adidas/Sami Välikangas

Heimon lisäksi osallistun myös Adidas Smart Run -haasteeseen, jossa Adidas lahjoittaa jokaisesta juostusta kilometristä euron rakenteilla olevalle lastensairaalalle. Juoksuaikaa on vielä tuonne 21.2. asti, joten täytyy laittaa vipinää töppösiin! Kilometrejä mittaamme Adidas Smart Run –juoksukellolla, joka on aika huikea kapistus siinä mielessä, että se mittaa sykkeen ilman sitä rintäkehän alapuolelle laitettavaa nauhaa, joka tuppaa monesti luisumaan paikaltaan. Myöskään korvakuulokkeisiin ei kulje piuhoja, sillä kelloon ladattava musiikki kuunnellaan Bluetooth-kuulokkeilla. Vau!

Nyt lähden kohti puolimaratonia uudella innolla ja entisistä vammoista viisastuneena. Keho ei ole kone, eikä aina tee, kuten mieli tahtoo. Tämän ikäisenä kehonhuollosta vain ei voi tinkiä, jos haluaa liikkua ja ylipäänsä olla terve ja yhtenä kappaleena.

Onko muita talvijuoksijoita? Toivon ihania juoksuja meille kaikille!

P.s. Adidas Heimoa seuraat myös instagramissa #adidasheimo.

Meikän veska!