Herätys!

Välillä on hyvä pysähtyä miettimään, mikä elämässä on olennaista. Onko niin kiire, että ei ehdi edes elää?

Kun on kaikki ne tekemättömät työt. On parsimaton lapanen, kaappiin laittamista odottavat pyykkivuoret. On auto, joka pitäisi katsastaa. On eiliset tiskit, imuroimaton keittiö, siivoamaton työpöytä. On kaikki ne vuosien mittaan kertyneet digikuvat, joista pitäisi tehdä valokuvia. On jääkaappi, joka odottaa siivoamistaan. On kolme työasiaa, jotka pitäisi hoitaa samaan aikaan. On romanikässäri, joka ei etene riviltä 23. On CV, joka pitäisi päivittää, on kirppispussukat, jotka pitäisi viedä kierrätykseen. On siivoamista odottava vintti tai kellari, joka pullistelee tavaraa, joita ei enää edes muista. On juoksulenkki, joka pitäisi juosta. On vastauksia odottavat sähköpostit, on soittoa odottavat ystävät. On ne epämääräiset paperipinot lojumassa lipaston päällä. Maljakossa ovat kukat, jotka ovat kuihtuneet jo kaksi viikkoa sitten. On vain niin kamalasti kaikkea, ettei meinaa ehtiä pysyä tässä hetkessä. Ei meinaa ehtiä rakastua elämään ja elämiseen, kun on niin paljon hommia. On kovasti tehtävää, koko ajan kiire johonkin, stressi kaikesta tekemättömästä.

Vaikka kaiken kiirehtimisen, stressaamisen ja tekemättömistä töistä murehtimisen sijaan voisi tehdä, kuten Thich Nhat Hanh sanoo:

Hengitän sisään, kehoni on tyyni. 

Hengitän ulos, hymyilen. 

Olen tässä ja nyt. Tämä hetki on ihmeellinen. 

Kuka muu on messissä? Rauhallista tätä hetkeä sinulle.

Milloin viimeksi pysähdyit katsomaan taivasta? Kuva on Helsingin rautatieasemalta.