Hymyile! Se parantaa maailman…

…tai pelastaa ainakin paskan päivän.

Meidän lyxbebisen Piksu on hillunut rytminsä aivan sekaisin. Olenkin siis viimeiset kaksi viikkoa nukkunut ihan liian vähän, ehkä noin 6 tunnin unia ja herännyt siinä välissä jota kuinkin 3-4 kertaa ruokkimaan pientä vaativaa ruustinnaa. Se ei välttämättä ole paljon heräilyä sekään, mutta jos lapsi ei herää yöllä syömään lainkaan tai vain sen yhden kerran, tuntuvat nuokin kerrat jo karsealta. Minulla on myös kokemusta huonosti nukkuvista vauvoista, enkä kaipaa niitä aikoja ollenkaan!

Olen aina ollut kireähkö tyyppi silloin kun olen väsynyt. Nyt olen petrannut hurjasti, en pilaa enää muiden päivää, vaikka itse huonolla tuulella olisinkin. Eilen aamulla kun lähdin töihin, tunsin kuitenkin taas saman kiukkurypyn kohoavan otsalleni. (Sitä ei muuten kannata kovin pitkään otsalla säilöä, se jättää jälkensä ja vanhentaa vähintään 10 vuotta!)

Matkalla pysähdyin Kivenlahden S-Markettiin (siihen samaiseen, jossa mummot maitohyllyllä haukkuivat minua hirveäksi). Hieman happaman ilmeen saattelemana purjehdin kiireisenä sisään kauppaan. Samassa joku suorastaan kiljahti iloisesti hedelmätiskien välistä HYVÄÄ HUOMENTA! Noin viisikymppinen naismyyjä levitti kasvoilleen vielä isoimman hymyn, jota olin nähnyt toviin.

Ja Puff! Kylläpä tuli hyvä mieli! Tulin hetkessä iloiseksi ja yhä edelleen olen supermahtavalla tuulella.

Jos hymyllä nyt ei paranna koko maailmaa, niin ainakin pelastaa tällaisen perheenemännän väsyneenä alkaneen päivän.

Joten hymyillään!! Haastan sinut laittamaan hymyn kiertämään. Se tulee varmasti takaisin ja moninkertaisena tuoden mukanaan hyvää mieltä ja leppoisaa fiilistä.

Piksulta voi tulla ottamaan mallia, sillä häneltä se käy luonnostaan. Piksu hymyilee Hangon keksinä noin 90 prosenttia hereilläoloajastaan. Ja myös nauraa paljon, ihan itsekseenkin. Missä vaiheessa tuo iloisuus meistä aikuisista katoaa?