Hyvään keskittyminen

Joskus arjen hektisyydessä hyvään keskittyminen vain unohtuu, kun monesta tuutista tunkee vaikka mitä sontaa ja negatiivisuuksia.

Se, että on myönteinen ja elää plussan puolella ei tarkoita sitä, että kieltäisi ongelmat, olisi naiivi tai elelisi jossakin vaaleanpunaisessa vaahtokarkkikuplassa. Se, että keskittyy hyvään, tekee elämästä kuitenkin huomattavasti mukavampaa kuin se, että keskittyy huonoon. Ja kun oma elämä tuntuu hyvältä ja on mukavaa, sitä samaa oloa ja fiilistä säteilee ympäristöön, ja se tarttuu.

Niinpä muuten taitaa olla myös päinvastoin. Kun elämä tuntuu pahalta ja asiat ovat persiillään, sitä samaa oloa ja fiilistä saattaa säteillä ympäristöön. Se tarttuu myös.

Aina ei jaksa olla vahva ja myönteinen. Kukaan ei jaksa. Eikä mielestäni tarvitsekaan, siis aina, ei tietenkään. Se on ihan inhimillistä. Mutta itse olen omassa elämässä sen todennut, että kun jaksaa uskoa ja luottaa, että laituri kantaa, niin lopulta niin käy. Olen elänyt sellaiset vuodet, kun oma laiturini oli jossain pari metriä merenpinnan alla. En voi tarpeeksi kiittää itseäni siitä, että lopulta kyllästyin voimaan huonosti. Halusin elämältäni parempaa. Ja sillä tiellä olen yhä, loppuelämäni parhaimmalla matkalla.

Kuitenkin: Ongelman märehtimisen ja murehtimisen sijaan voi keskittyä tilanteen ratkaisuun. Joskus vain keskitymme niin tiukasti pulmaan itseensä ja se saa meidät paniikkiin, että olemme sokeita ratkaisulle. Tai sitten yritämme kerran, ja jos se ei onnistu, luovutamme heti alkuunsa. Ja silloin on niin helppo sanoa, että arvasinhan. Kaikki menee pieleen. Mikään ei koskaan onnistu. Aina mulle käy näin. Ikinä elämä ei voi sujua helposti.

Tiedän, sillä olen itse sadat kerrat todennut juuri nuo lauseet, kunnes olen taas havahtunut, jaksanut skarpata ja muistaa, että ei noin.

Negatiivisilla uutisilla mässäilyn sijaan voi keskittyä kaikkiin niihin satoihin ja tuhansiin pieniin ja isoihin asioihin, jotka maapallolla ovat hyvin.

Valittamisen sijaan keskittyy puhumaan siitä, mikä toimii.

Sen sijaan, että miettii, mitä itseltä puuttuu, keskittyy siihen mitä on.

Ei mieti sitä, mitä ei ole ehtinyt tehdä, vaan miettii, mitä kaikkea on saanut aikaiseksi.

Kiinnittää itsessään huomion hyviin puoliin, ja vahvistaa niitä. Sitä kautta ne huonommat ja epätoivotut piirteet hiipuvat ja lopulta ehkä katoavat kokonaan.

Se, että on optimisti, ei tarkoita, etteikö olisi myös realisti.

Uskon myös siihen, että monesti pilaamme itseltämme hyviäkin hetkiä luomalla odotuksia, jotka sillä hetkellä eivät täyty. Emme ota hetkeä vastaan sellaisenaan, vaan ajattelemme, ettemme voi olla tyytyväisiä, kun tuon hetken täytyisi olla toisenlainen. Sitä hetkeä vertaa johonkin aiemmin tapahtuneeseen tai ehkä johonkin, joka on vasta kaukana tulevaisuudessa.

Viime vuosina yksi suurimpia harjoituksen kohteitani onkin ollut tämän hetken hyväksyminen tällaisena kuin se on. En sano, että siinä aina onnistun, en todellakaan. Mutta mitä useammin sitä uskaltaa ottaa vastaan sitä, mitä on tulossa, antautuu eikä vastusta, sitä kevyempää oleminen voi olla.

Elämä on vastakohtia, siitä me emme koskaan pääse mihinkään. Mutta mitä enemmän pistämme hanttiin, sitä vaikeammaksi arkemme teemme.

Jos haluat tehdä oivalluksia, jotta voit parantaa arkeasi, voin ehkä auttaa sinua siinä. Viimeisestä vetämästäni luennosta on tovi aikaa, mutta keväällä ryhdistäydyn myös valmennus- ja luentohommien saralla. Maanantaina 22.2. minua voi tulla kuuntelemaan Helsingin Maununnevalle. Huhtikuun alussa pidämme Yoga Angelin kanssa yhteisen loistoretriitin Helsingissä. Aiempaa joogataustaa ei tarvita. Huhtikuun loppupuolella teen Comebackin iki-ihanaan Jamilahteen. Kurkkaa, jos joku noista kutsuu! Ja olet tervetullut kirjojeni Facebook-sivulle.

Rauhallista viikonloppua, muista, että olet tärkeä!

<a href=”http://www.bloglovin.com/blog/2439947/?claim=pruv4gx8nmc”>Follow my blog with Bloglovin</a>