Ilo on asenne…

…eikä toki voisi olla iloa ilman surua, mutta valittaa ei sentään tarvitse 24/7. Alan olla ihan vähän kyllästynyt ja väsynyt siihen, kun jengi jaksaa valittaa marraskuun pimeyttä ja synkeyttä. Tänään aamulla bussissa mietin, että tuntuu lähes rikolliselta olla hyvällä tuulella, koska marraskuu ja kuulemma ankeaa. Olen silti, päätin.

Toki minun on helppo olla hyvällä mielellä, kun elämässäni ei ole mitään suuria vaikeuksia. Minulla on katto pään päällä, on monenlaisia töitä, saan olla terve ja nykyään myös nukun melko hyvin. Minulla on perhe ja ystäviä, voin urheilla ja elämäni on täynnä mahdollisuuksia ja ennen kaikkea mahdollisuuksia valita. Mutta uskon, että niinpä niitä pulmia ei ole monella valittajallakaan. Ne, jotka painivat todellisten arkea haittaavien haasteiden kanssa, tuskin jaksavat voivotella vallitsevaa ilmastoa tai kuralätäköitä saati sitten ärsyyntyä naapureiden jouluvaloista. Onko se niin, että jos meillä ei ole ongelmia, me mielellään keksimme niitä itsellemme? Jokaisessa meissä ei asukaan pientä lehmää, vaan pieni draamakuninkaallinen, joka tykkää velloa arjen epäkohdissa ja haluaa keskittyä enemmän huonoon kuin hyvään.

Okeiiiii, viime vuonna tähän aikaan oli itsellänikin hieman eri meininki: olin valvonut, heräillyt ja nukkunut huonosti liki kahden vuoden ajan huonounisesta kuopuksestamme johtuen. Vuoden takaiseen verrattuna mielialat ovat siis korkealla. Vaikka nyt syksylläkin on takana usemman kuukauden huonosti nukuttujen öiden putki, on jo ainakin kuukauden verran meilläkin nukuttu paremmin. Itse otin vallan ihan jopa univelkojen pois nukkumisen tavoitteekseni. Onkin ollut aika ihanaa painaa pää tyynyyn klo 21 kieppeillä ja herätä kuuden jälkeen ilman herätyskelloa. Voitteko uskoa, yhtenäkään aamuna ei ole kaduttanut!

Kun sitten mietin tätä omaa asennettani ja pohdin, miksi on helppoa olla hyvällä mielellä säästä ja monesta muusta seikasta huolimatta, oivalsin oman asenteen merkityksen. Sanotaan mitä sanotaan, mutta oikeasti omalla asenteella on iso merkitys. On jokaisesta meistä itsestämme kiinni, millaisia arvoja elämässämme haluamme edistää. Haluammeko olla hyvällä tuulella ja mahdollisesti tartuttaa sitä toisiinkin, vai haluammeko keskittyä mitättömiin epäkohtiin ja takertua kaikkeen mahdolliseen, mikä tässä yhteiskunnassamme on huonosti. Ja pikku lisäys tähän teemaan: en käsitä sitä, kun jotkut Facebookissa jakavat aina uutislinkkejä onnettomuuksista ja katastrofeista kauhistelujen kera. Mitä kauheampi tapahtuma on sattunut, sitä enemmän sillä mehustellaan. Itse en toki halua sulkea maailman pahuutta tai ongelmia mielestäni pois, mutta mieluummin keskityn hyviin uutisiin ja hyviin asioihin. Ei kai voisi olla hyvää, jos ei ole pahaa.

Mutta miksi jotkut haluavat sulkea itsensä valituskuplaan ja ahdistella siellä, kun samaan aikaan voisi nauttia asioista ja elää tyydyttävää, harmonista ja iloista arkea ilman, että kohtaa jonkun kriisin, joka pakottaa näkemään asiat eri näkökulmista. Tietenkään arki ei aina ole yhtä juhlaa, mutta pääosin se voi olla hyvää elämää. Toki paljon on vaadittu, jotta minäkin pysähdyin ihailemaan täysikuuta, pihalla leikkiviä oravia ja vesilätäkössä pomppivia lapsia, mutta näin kliseistä meininkini vain nykyään on. Ja sanonpa vain, että kaikki vaikeudet ovat lopulta olleet parasta, mitä minulle on voinut tapahtua.

Eilen piipahdin pikaisesti Novellen infossa, jossa meille ensin vedettiin pikainen, mutta energisoiva joogasarja ja kerrottiin uudistuneesta nettisaitista. Sivustolla hyvinvointi- ja talvestaselviytymisvinkkejä jakaa muun muassa ihastuttava joogaope Kaisa Kärkkäinen, joka yhdessä Maaretta Tukiaisen ja muutaman muun kanssa luotsaa Vojo Wellbeing -yritystä. Yksi Kaisan mainioista ajatuksista oli kaveri-coaching, johon myös meidät paikalla olleet bloggaajat haastettiin. Sen ajatus on tehdä sopimus kaverin kanssa ja kannustaa, kuunnella, kunnioittaa toista ja kysellä, miten menee. Kaisa totesi, että yhdessä voi päättää, että tämä talvi on juuri niin hieno kuin me vain haluamme, ja se on nimenomaan juuri näin! Tosin uskon, että monilla kaveruksilla on tapana tehdä juuri noin ilman erityisiä sopimuksiakin, mutta onhan tuo ihan oivallinen keino muistaa olla läsnä. Viikot kun vierähtävät ja hyvät aikomukset jäävät välillä sinne arjen jalkoihin. Saattaa vierähtää helposti kuukausi niin, että koko ajan on pitänytpitänytpitänyt ottaa yhteyttä ystävään, kyselläkseen, mitä kuuluu, mutta kas, ei ole vain saanut aikaiseksi.

Ja entä jos alkaakin kysellä myös niiltä sään ja naapureiden jouluvalojen vuoksi mielensä pahoittajilta, että mitä sulle kuuluu? Ehkä he huomaavat, että itse asiassa hei, mulle kuuluukin ihan hyvää ja kaikki on, just kuten pitääkin eli mitä mä tässä valitan.

Jeah. Rakkautta perjantaihin!

Näinikkäästi! (Kuva: Karen Salmansohn)