Innostus!..

..Se se on elämän suola ja motivaattori moneen asiaan.

Tänään pohdin sellaista asiaa kuin innostus, ennen kaikkea työnäkökulmasta. Itseni on vaikea välillä erottaa sitä, mikä on työtä ja mikä niin sanottua muuta elämää. Ja sitten kun tekemistä, vaikka mukavaakin, on liikaa, saattaa innostus kärsiä. Olenkin viime aikoina käynyt kovaa keskustelua itseni kanssa, mitkä ovat minun arvoni juuri tällä hetkellä maaliskuussa 2014. Minkä verran tekemistä on minulle sopivasti ja riittävästi. Nyt olen aikalailla keskellä ihannetilannetta. Tekemistä on sopivasti, ei liikaa eikä liian vähän. Uusia juttuja on tulossa, jolloin luovun jostain vanhasta. Vain tuulettamalla arkea antaa uuden tulla. Vaikka voi tehdä paljon, ei voi tehdä kaikkea kerralla!

Niin kauan kun itsellä on palavaa innostusta ja halua toteuttaa itseä ja intoa tehdä juuri niitä asioita, joita päivittäin tekee, uskon, että tekemistä on sopivasti ja se on itselle oikeaa. Tietenkään kaikki asiat eivät ole yhtä mieleisiä, mutta silloin kyse on suhtautumisesta ja valinnoista. Jos ei vaikka viihdy omassa työssään tai jatkuvasti voi huonosti ilmapiirin takia, on uskallettava tehdä niitä itselle oikeita ratkaisuja. Joskus on vain lähdettävä ja luotettava siihen, että kun yksi ovi menee kiinni, toinen ovi kyllä avautuu. Mutta kun on se pelko. Pelko, joka usein estää meitä tekemästä ratkaisuja, jotka pitkässä juoksussa osoittautuvat itsellemme toimivimmiksi. Luotamme mieluummin tuttuun, vaikka sitten itselle epäsopivaan, sen sijaan että uskallamme hypätä. Pelkäämme kaikkea mahdollista aina epäonnistumisesta väärän valinnan tekemiseen, omien taitojen riittämättömyyteen, taloudellisen toimeentulon huojumiseen. Tai pelkäämme sitä, mitä muut ajattelevat ja sanovat, jos nyt repäisemme. Silloin on hyvä miettiä, kenen elämää oikein elämme, omaamme vai sen jonkun toisen, jolla on joka tapauksessa mielipiteensä meistä, teemme sitten niin tai näin.

Ja mistä sitten tietää, mikä itselle on sopivaa ja innostavaa? Moni sanoo, että sen vain tuntee, ja näin uskon itsekin. Eräs ystäväni on kouluttautumassa uudelleen oikeastaan pakosta, koska ei voi enää toimia vanhassa ammatissaan allergisoitumisen takia. Miettiessään tulevia opiskeluja täysin uusi maailma on avautunut hänen eteensä. Vaikka samalla saa tehdä surutyötä mieleisestä ammatista luopumisen takia, innostavaa on se, että edessä on oikea vaihtoehtojen ikkuna ja itse saa päättää ja valita, minne haluaa suunnata. Kuitenkin tuo valinnanvapaus ja vaihtoehtojen mahdollisuuskin voivat sekoittaa ajatuksia. Itse uskonkin siihen, että jos jokin vaihtoehto tuntuu vähääkään huonolta ja epäilyttävältä, siihen ei kannata tarttua.

Kaikki ei ole tietenkään kivaa koko ajan. Unelmien työssäkin ja arjessa yleensä on ne huonot päivänsä. Jos yrittää ikään kuin varmistella koko ajan sitä, että jatkuvasti on mukavaa, juoksee karkuun niitä vähemmän mieleisiä asioita. Taas pelkää jotain. Ajattelenkin, että epävarmuutta ja epämukavuuttakin on välillä vain kestettävä, koska se kuuluu elämään yhtä lailla kuin ruusunpuna ja ilokin. Mitä siitäkään tulisi, jos jatkuvasti hakisi vain hyvää fiilistä ilman malttia ja kärsivällisyyttä sietää niitä vähemmän mukavia asioita. Epämukavuuttakaan ei tarvitse paeta tai tukahduttaa. Uskon, että jonkin osan arjen kärsimyksistä jopa aiheutamme itse itsellemme. Kuvittelemme, että asia itsessään aiheuttaa pahaa oloa, vaikka monesti paha olo johtuukin ehkä siitä omasta päässä pyörivästä ajatusmyllystä ja toiminnasta kyseistä asiaa kohtaan, juurikin karkuun juoksemisesta ehkäpä. Siitä, että haemme vain tasaista ja tyyntä emmekä hyväksy, että on myös pieniä laineita, isoja aaltoja, joskus jopa hyökyaaltoja.

Täällä laineet liplattavat, mutta ensi viikolla voi olla toisin. Se on sitä arkea, se. Innostavaa tiistaita sinulle!

Työ on yksi elämäni innostuttajista. Uusimmassa Vauva-lehdessä on kirjoittamani juttu ”Sittenkin äidiksi”.