Itsestään oppii lisää…

…jatkuvasti. Miten ihanan keskeneräisiä me ihmiset olemmekaan!

Ja miten iloiseksi ihminen voi tulla keväästä? Lintujen laulusta, upeasta valosta, taivaalla möllöttävästä auringosta, siitä, että viimeisetkin lumet sulavat! Perjantaina tosin myös pieni materialisti minussa nosti päätään, sillä huomasin sen, että ihminen voi tulla iloiseksi myös uudesta, toimivasta jääkaapista! Vuokra-asuntomme jääkaappi kun oli jo pidemmän aikaa toiminut aivan miten sattuu eikä se mitoiltakaan ollut oikein viidelle hengelle sopiva. Perjantaina uusi kaappi sitten saapui kotiimme. Lauantaisella työkeikalla kertoessani fiiliksiä tämän uuden ja ennen kaikkea riittävän tilavan ja kunnolla toimivan tarpeellisen kodinkoneen saamisesta kukaan ei ehkä ihan täysin ymmärtänyt, miten saatoin olla niin fiilareissa jostain itsestäänselvyydestä. Saa nähdä, millainen riemu repeää, kun iltasella kotiimme saapuu uusi uuni. Edellinen toimikin vain 300 asteella, joten voitte kuvitella tätä innostukseni määrää, kohta leivotaan! Todella iloiseksi tulin myös kaikista kommenteista, jotka sain edelliseen postaukseeni. Sinun kauniit sanasi ja tsemppauksesi todella lämmittivät mieltäni. Kiitos.

Viime viikolla koin tähtihetken erään saamani oivalluksen parissa. Alkuviikosta kun olin nimittäin vaipua hetkelliseen epätoivoon kiireen ja kiireellisten työjuttujen takia. Mietin jo sitäkin, olisiko minun järkevää tehdä työkseni jotain aivan muuta. Torstaina sitten pienellä avustuksella oivalsin sen, mistä olen usein itsekin kirjoittanut, mutta taas se oli unohtunut jonnekin ajatusten syövereihin. Olosuhteita muuttamalla tilanne ei todella muutu tai jos koheneekin, niin vain hetkellisesti. Olosuhteiden sijaan käsittelyyn on otettava omat uskomukset. Yhtäkkiä tajusin sen, että vaikka lopettaisinkin kirjoittamisen ja ohjaamisen ja palaisin vaikka ruokakaupan kassalle tai siivoamaan hotellihuoneita, ei menisi kuin hetki, kun olisin kehittänyt itselleni samanlaisen superkiireen työtehtävien vaihdosta huolimatta. Minua kehotettiin myös tekemään paperille lista ja merkitä siihen lauseet: a) stressaan, koska… ja b) miksi valitsen stressin? Kun asiat ovat mustaa valkoisella, on niitä paljon helpompi tarkastella. Listasin paperille myös omat arvoni, jotka olin laittanut ylös viimeksi pari vuotta sitten. Asioiden kirjoittaminen ylös auttoi itseäni todella paljon ja vaikka tällä viikollakin tekemistä on aika lailla, olo on vain paljon helpottuneempi. Kirjoittamalla omaan muistivihkooni sain purettua fiiliksiäni ja ymmärsin sen, että oli tilanne mikä tahansa, mitään hätää ei ole. Sisälläni on nyt rauha, vaikka ulkoisesti päivät vaikuttavat olevan säntäilyä edes takaisin. Tuo omien arvojen listaaminen myös sai minut oivaltamaan, että työ, niin tärkeää kuin se minulle onkin, on jyrännyt muutaman muun vielä tärkeämmän asian yli. Haluan aina hoitaa työhommat parhaani mukaan, koska en halua aiheuttaa pettymyksiä toimeksiantajilleni ja asiakkailleni. Ymmärsin, että ihan yhtä lailla esimerkiksi perheeni on tärkeä ja lupaukset, joita heille annan, on pidettävä. Ei ole ookoo aiheuttaa lapselle pettymystä ja unohtaa kolmevuotiaan lemmikkinorsua kotiin silloin, kun on lelupäivä. Vaikka kyse on vain lemmikkinorsusta, on se aivan yhtä tärkeä kuin jonkun lehden minulle asettama deadline. Aijettä. Näin ihminen kasvaa koko ajan, ymmärtää ja oivaltaa asioita.

Vaikka aika ajoin ulkoiset olosuhteet rikkovat sisäistä rauhaani ja saavat minut sinne stressin ja epätoivonkin puolelle, on asioiden tutkiskelu tehnyt silti sen, että enää en ikinä makaisi kolmea peräkkäistä päivää tuijottamassa kattoon surkuttelemassa itseäni, tilannettani ja elämääni. Kolme päivää on muuttunut noin kolmeksi minuutiksi. Uskallan tutustua myös siihen epämukavaan oloon ja epämukaviin tunteisiin, jota ennen yritin tukahduttaa seurauksena se, että tila jymähti paikalleen ja ajatukset olivat isommassa sekasotkussa. Stressaavalla hetkellä nykyään useimmiten tunnustelen, missä tunne tuntuu, mistä se tuli ja mikä sen perimmäinen syy on. Kun omiin heikkouksiin suhtautuu ystävällisesti ja uteliaanakin, huomaa, että suurin osa päässä pyörivistä ja tunteita nostattavista ajatuksista ei ole ollenkaan totta. Eikä mikään henkinen harjoitus tai itsetutkiskelu varmaankaan saa meitä ihmisiä unohtamaan arjessa pielessä olevaa asiaa, kuten vaikka rikkinäistä jääkaappia, tai paljon isompaa asiaa, kuten sairautta tai vaikka työttömyyttä, mutta ne voivat antaa meille mahdollisuuksia valita uusia näkökulmia ja asenteita, jotta pielessä oleva asia ei tunnu enää niin pahalta, ikävältä tai ärsyttävältä.

Mutta miten upealta tuo kevät saakaan kaiken näyttämään ja tuntumaan! Valoa on kaivattu, ja nyt se on täällä.

Upeaa mahdollisuuksien viikkoa sinulle.

Aina välillä joku kaverini kysyy minulta, että miten sä meditoit? No, monella eri tapaa. Joitain viikkoja sitten kuopus kippasi suutuspäissään 4000 hama-helmeä lattialle. Kerääminen oli todella meditatiivista pikku puuhaa!