Jalkaa toisen eteen

Yritin käydä kävelyllä, mutta piru vie, siellä on kylmä tuuli. Ensi viikolla kuu vaihtuu huhtikuuksi, joten kevät on ihan juuri täällä. Kun maa alkaa pilkottaa lumen alta kunnolla, minä suuntaan lenkille. Pakko, vaikka nykyään lähes tulkoon vihaan juoksemista. En voi luistaa treeneistä, sillä lupauduin mukaan lähinnä toimittajista koostuvaan Adidaksen juoksuryhmään. Saimme jo ensi käden juoksuvinkkejä kilpajuoksija Mari Järvenpäältä, ja lisää löytyy netistä. Ja tuosta juoksun vihaamisesta: Olen kyllä juossut paljonkin, mutta kun kolme vuotta sitten hurahdin sisäpyöräilystä, paluuta juoksijaksi ei enää ollut. Juoksu on siitä kummallinen laji, että se herättää paljon tunteita. Vihaa ja rakkautta.

Juoksuryhmämme kokoontuu kevään mittaan muutaman kerran juoksemaan yhdessä. Sitten koittaa Naisten Kymppi. Pari vuotta sitten juoksin kyseisen tapahtuman silloisten työkaverieni kanssa. Kylmiltään. En ollut juossut seitsemään kuukauteen, mutta selvitin tieni maaliin 51 minuutissa iPodissani jyskyttäneen raskaan bassobiitin tahdissa. Kunnossani ei ollut vikaa, kiitos sisäpyöräilyn, jota olin harrastanut monta kertaa viikossa. Mutta voi jösses kun koitti juoksupyrähdykseni jälkeinen yö, mietin, mitä pahaa olin tehnyt. Kenties syntynyt? Reisi- ja pakaralihakseni elivät täysin omaa elämäänsä. En ollut aikoihin kärsinyt vastaavasta lihaskivusta! Sen vuoksi aion nyt valmistautua kyseiseen juoksutapahtumaan juoksemalla. Ja tähtään alle 50 minuutin.

Maa pilkottaa jo!