Hyvä elämä

Jee, työt alkavat!

Aika moni meistä on palaamassa lomilta töihin, kuten minä itsekin teen ihan näinä päivinä. Aika moni ei näemmä oikein tunnu töihin takaisin haluavan. Mutta lopulta se ei taida kuitenkaan auttaa, että kirjoittaa facebookiin tai jatkuvasti muuten avautuu, että ahdistaa ja ällöttää, kun taas ne työt alkavat. Tai että aloittaa jo viimeisellä lomaviikolla sen marinan, että iik, kohta ne työt alkaa, en tahdo. Toisinaan kuulostaa siltä, että ihan kuin työ olisi jokin rangaistus, joka meille on asetettu! Itse en varmaankaan osaisi olla tekemättä töitä eli kirjoittamatta silloinkaan, jos tililleni tupsahtaisi sata miljoonaa maailmankaikkeudelta. Muistan kerran, kun eräs tuttavani kysäisi minulta, että mites töissä? Kun vastasin, että kiitos, tosi hyvin, on kyllä ollut tosi kiire, mutta silti antoisaa, tuttava veti herneet nenäänsä. Kyllä se vain on outo tyyppi se, joka työstään nauttii.

Loma on näköjään monille vähän niin kuin perjantai ja viikonloppu ja lomalta paluu töihin on kuin sunnuntai-ilta ja maanantai. Surullista! Ajattelen niin, että meidän tulisi todella elää, rakastaa ja nauttia kokonaisvaltaisesti koko arjesta töineen ja vapaineen joka päivä, ei vain lomilla ja viikonloppuisin. Toki on niin helppoa sortua valittamiseen ja valittaa valittamisen perään, mutta välillä mietin, tarkoittavatko ihmiset sitä todella? Eikö loppujen lopuksi ole ihan ookoo, että on duunipaikka, jonne mennä ja jossa tavata ihmisiä, jossa voi kehittää itseään, saada haasteita ja ratkoa niitä? Ja jos sen sijaan oma työ on itselle ihan vääränlainen, silloin kannattaa alkaa kiireesti miettiä, mitä muuta sitten haluaa tehdä, sillä maailma on täynnä vaihtoehtoja niille, jotka ne osaavat nähdä.

Oikeasti itse ajattelen nykyään niin, ettei yhtäkään hetkeä ole hukattavaksi, sillä jokainen meistä elää juuri sitä omaa ainutlaatuista elämäänsä. Mikään ei muutu, jos itse ei tee muutoksia. Kukaan toinen ei osaa puolestamme sanoa, mikä meille olisi parhaaksi. Vastuu on otettava itse ja ennen kaikkea vastuu omasta elämästä. Jos siinä on jotain päin persiitä, vain jokainen itse sen voi muuttaa toisenlaiseksi, oli kyse sitten lähes mistä tahansa. Eikä kannata jäädä odottelemaan! Kenelläkään meistä ei ole varmuutta siitä, missä olemme esimerkiksi viiden vuoden päästä. Ei ole kristallipalloja, jotka näyttävät meidät kiikkumassa hoitokodin keinutuolissa vielä satavuotiaina.

Toki tiedän tunteen, kun kaikki tekemättömät työt loman ajalta ovat romahtaa niskaan än-yy-tee-nyt, valmista pitää olla heti ja monet itsestä riippumattomat aikataulut ovat kireähköt. Ja ihan tosi, välillä näinkin siistissä sisätyössä tulee vastaan varsinaisia paskahommia. Sellainen voi alkaa kiristää kupolia, mutta oman asenteen, miten siihen suhtautuu, voi valita itse. Suurimman osan meistä on ”pakko” käydä töissä, pakko tiskata, pakko siivota, pakko laittaa ruokaa. Arjen pikku hommelit ovat ja pysyvät, joten omaa suhtautumista ja ajattelua niitä kohtaan kannattaakin tarkoin miettiä.

Ja vaikka se työ ja elämä ei tarjoaisi juuri nyt parastaan, sitä mitä me todella sydämessämme kaipaamme, voi arkea porskuttaa siitä huolimatta iloisena eteenpäin. Sitoumuksia, vastuuta ja arjen pikku hommeleita ei kannata paeta, vaan aina voi tehdä niitä iloisin mielin samalla kuitenkin keskittyen ja muistaen ne asiat, joita todella itselleen haluaa. Sen sijaan, että harmittelee sitä mitä puuttuu, hoitaa normihommat himaan ja keskittyy samalla niihin tavoitteisiinsa, joiden haluaa myös toteutuvan, niin johan alkaa tapahtua. Tämän syksyn oma teemani on tee mitä rakastat ja ennen kaikkea rakasta sitä, mitä teet. Aion tartuttaa tuota fiilistä myös sinuun!

Kiitos sinulle, kesäloma 2013! Tervetuloa syksy, 2013!

xxx
Tuolla istuin ja vain hengitin.

 

6 thoughts on “Jee, työt alkavat!

  1. ”Eikö loppujen lopuksi ole ihan ookoo, että on duunipaikka, jonne mennä ja jossa tavata ihmisiä, jossa voi kehittää itseään, saada haasteita ja ratkoa niitä?” Hienosti sanottu ja niin totta! Minulla alkaa maanantaina työt 7 viikon loman jälkeen. Lomasta nautin suuresti, ja se tuntuu menneen yhdessä vilauksessa ohi, mutta töihinkin on kiva palata. Kunhan vaan selviää ensimmäisestä päivästä, työrytmiin siirtyminen ottaa aikansa, vaikka töistäni tykkäänkin. Kummasti sitä vaan alkaa kaivata jotain muutakin tekemistä päiviin kuin epämääräiset, rennot lomapuuhastelut. Aikansa kutakin. Hyvää syksyä bloggaajalle!

    1. Kiitos MimosaF kommentistasi!
      Hauskasti sanottu tuo epämääräiset, rennot lomapuuhastelut :)
      Aikansa kutakin ja sitten tulee taas seuraava loma, toden totta.
      Me mielellään töihin palaajat olemme aika onnekkaita!
      Iloista sunnuntaita sinulle :)

  2. Taas niin ihana postaus.Minä menen takas töihin tasan viikon päästä ja mukava on mennä.Näkee työkaverit pitkästä(5,5vkoa oli lomaa)aikaa ja alkaa se säännönmukaisuus elämässä.Arki kuitenkin,ja työ,rytmittää elämää varsin mukavasti.Uudet harrasteet(lue:kreikan kielen opiskelu,jess!),tapaamiset trainerin kanssa ja uudet ihanat neulelangat kauppoihin tuo syksy,arki ja työ tullessaan.Ja kun käy ahkeraan töissä,voi(=on varaa)harrastaa ja välillä matkustaa.Siis kun ei ole perijätär tai varakkaissa naimisissa.En ole ollut koskaan työtön,mutta luulen,että siinä tapauksessa ne päivät alkais nopeesti tuntumaan pitkiltä.Ainahan se työpaikka ei niin houkuta,mutta useimmiten kumminkin se on paras vaihtoehto valinnoista.Tulkoon syksy ja työ.Namaste.

    1. Kiitos Sari kommentistasi! Ihanalta kuulostaa, oikein aktiiviselta ja reippaalta! Hitsi, mäkään en ole perijätär enkä varakkaissa naimisissa, hihih, tuo oli hauskasti sanottu :)
      Ei se työ aina yhtä juhlaa ole, mutta ei tarvitsekaan. Jos kaikki olisi aina huippua, eihän sitä osaisi arvostaa tai edes erottaa, kun ei olisi mitään, mihin verrata.
      Namaste! Minä jatkan tänä syksynä taas joogaharrastustani, juuri katselen syksyn aikatauluja!!
      Ihanaa viikonloppua myös :)

  3. Taas oikea kirjoitus ihan oikeana päivänä. Tänään nautin korkean laskupinon maksamisesta. Olin vain tyytyväinen et ”jee, varaa maksaa nämä kaikki”. :)

    Mulla suuri osa ystävistä lähes itkee töihin paluuta kauhulla odotatessaan. Harva tuntuu nauttivan työstään. Aika pelottavaa kun miettii, että pitää suuri osä elämästä tehdä jotain, mitä lähes vihaa.
    On helppo sanoa, että on aika vaihtaa työtä/alaa. Vaikea toteuttaa. Ihminen on niin turvallisuushakuinen.
    Välillä unohdan, että olen itse niin tehnyt.
    Nyt kun kuuntelen työahdistuksesta kärsiviä, niin tunnen lähes huonoa omatuntoa, että oma työ elämä arki on mukavaa tai edes hyvin siedettävää. On se luksusta.

    t. työstressin takia aikanaan pälvikaljun saanut

    1. Kiitos Pinkki kommentistasi!
      Näin mäkin ajattelen laskuja maksaessani, että jee, mulla on rahaa maksaa nää ja teen tän ilolla. Sitä paitsi kun antaa, niin saa, eikö ;)

      Monelle se alan vaihtaminen ei varmasti ole helppoa, mutta silti kannattaa ainakin alkaa miettiä vaihtoehtoja, jos työhön meno tuntuu kauhealta! Itse olen ollut duunissa, joka ahdisti, ja sieltä lähteminen oli yksi parhaita päätöksiäni ja vaikutti koko elämään.

      Nautitaan me meidän duuneista! Ihanaa sunnuntaita :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *