Jokainen katsoo asioita kulmastaan

Niin uskon. Kukaan muu kyllästynyt riitelyyn ja väittelyyn?

Itse oivalsin viikonloppuna, kuinka viime aikojen somessa tulvinut ja yhä tulviva eipäs-juupas-keskustelu sekä taloudellisten leikkausten että pakolaiskeskustelun tiimoilta oli vienyt ihan hirveästi energiaa ja aikaa, vaikken kommentointiin ole osallistunutkaan. Samalla huomasin myös sen, että olin taas viime aikoina lipsunut seuraamaan enemmän muiden tekemisiä tai tekemättä jättämisiä kuin keskittynyt omaan elämääni, hyvinvointiini ja tavoitteideni ja unelmieni edistämiseen. Ja siis ehdottomasti haluan korostaa sitä, että haluaisin, että asiat ratkaistaisiin kaikkien osapuolten kannalta niin, että paras mahdollinen lopputulos tapahtuisi. Mutta en sitten usko ollenkaan, että riitelemällä, väittelemällä ja raivoamalla saa mitään hyvää aikaan missään asiassa. Enkä usko, että tuo joka puolelta päälle vyöryvä pahoinvointi edistää asioiden ratkaisemista.

Ratkaisuja löytää paremmin, kun on rauhallinen. 

En voinut olla myöskään miettimättä sitä, miten paljon me kaikki saisimme aikaan, kun vain keskittäisimme kaiken tuon raivoamiseen ja negatiivisuuteen, toisten kyttäämisen ja kadehtimisen ja ennen kaikkea asioista väittelyyn kuluttamamme energian myönteisiin ja kauniisiin asioihin. Ja sitten mietin, että kun edistää omaa elämää ja hyvinvointia, voi sitä kautta auttaa myös muita. Tai ainakin näin olen itse kokenut. Kun olen itse ollut äärimmäisen raskaassa tilanteessa, ei minulla silloin ollut voimia auttaa ketään, ajattelin vain siitä päivästä selviytymistä. Tai sitten myöhemmin kun valvoin ja heräilin pari vuotta kuopukseni kanssa, en silloinkaan jaksanut juuri muita autella, pakko sanoa. Sitä oli sellaisessa väsymyksen umpikujassa, että ihme, kun töihin selvisi. Kun sitten sain elämäni turvallisen tasapaksuksi ja nukkumisasiatkin ovat nykyään kohtuullisen hyvällä tolalla, ja kun keskityin oman tilanteeni parantamiseen, niin virtaa alkoi riittää myös muiden jeesimiseen.

Ja se, ettei osallistu some-keskusteluun ja kerro mielipiteitään, ei tarkoita, etteikö niitä minulla olisi. En vain halua väitellä asioista kenenkään kanssa, koska lopulta en usko olevani yhtään enempää oikeassa tai väärässä kuin kukaan muukaan. Jokainen meistä näkee asiat hieman omalta kantiltaan ja toki myös sen hetkisen elämäntilanteen kulmasta, ja oli asia niin tai näin, niin väittely harvoin edistää mitään, sen sijaan jumiuttaa tilanteita. Itse tiedän, mitä ajattelen ja se riittää minulle, ei ole tarvetta päteä ja olla ”oikeassa”. Eipäs juupas kyllä minäminäminä tiedän -keskustelu ei ole hedelmällistä eikä se auta heitä, jotka tällä hetkellä apua tarvitsevat.

Joskus on hyvä katsoa moneen eri suuntaan. 

Kaikki tuo negatiivisuus ainakin itselläni lisää murehtimista ja huoliajatuksia. Sen sijaan, että ruokkisin niitä lisää, pyrin sitten vaikka pysyttelemään poissa sieltä, missä keskustelu velloo ihan villinä. Milloinkaan en ole ratkonut mitään isoa saati pientä omaanikaan elämääni liittyvää murhetta tai pulmaa murehtimalla ja olemalla huolissani. Sen sijaan olen ratkaissut asioita uskomalla parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen ja keksimällä erilaisia keinoja päästä esteen, eli hidasteen, yli. Ja sitä paitsi, silloin kun on huolissaan, ratkaisuja on aika mahdotonta löytää. Niitä on myös mahdoton löytää vihaisena tai väsyneenä. Silloin sitä katsoo asioita kuin talouspaperirullan läpi eikä pysty edes vilkuilemaan sivuille.

Tämä lause on se, joka olisi hyvä muistaa ihan jokaisena päivänä, vaikka heti aamusta, kun herää:

Vievätkö ajatukseni minua sinne, minne haluan? Tekevätkö ajatukseni maailmasta paremman paikan olla?

Kyseisellä lauseella ei pelasteta maailman kriisejä, ei tietenkään, mutta se saattaa auttaa meitä itseä kehittymään ja elämään arvojen mukaista elämää, jolloin voimme myös auttaa jotakuta toista ihmistä.

Rakkaat ihmiset, keskitytään riitelyn ja rähjäämisen sijaan hyvään. Ja kun autamme itseämme, voimme myös auttaa niitä muita, jotka sillä hetkellä apuamme kaipaavat. Ei ole väärin keskittyä itseen ja omiin unelmiin. Elämme täällä tätä yhtä ainutlaatuista elämäämme. Kun sinä voit hyvin, ihmiset ympärilläsi voivat hyvin. Kun sinä toteutat itseäsi ja elät sitä elämää, jota haluat elää, olet toisille ihan mieletön motivaattori, josta he voivat ammentaa silloin, kun usko hiipuu ja elämä potkii päähän.

Rakkautta keskiviikkoosi.