Hyvä elämä

Jos sinulla on unelma…

…mikä estää saavuttamasta sitä? Ovatko ajatuksesi sellaiset, että ne vievät kohti omaa unelmaasi?

Sitkeä pöpöläinen pitää otteessaan, enkä vielä ole voinut kuin haaveilla urheilemisesta, hikoilemisesta, hengästymisestä. Buu. Ensi viikolla onkin jumppaohjauksia liki joka päivä, joten teräskunto, täältä tullaan. Töihin oli kuitenkin eilen ryhdyttävä täydellä teholla ja päivälle tulikin pituutta kertalaakista liki kahden työpäivän verran. Mutta kun työ on elämäntapa ja asiat ovat niitä, joita haluaakin tehdä, ei tuollaisesta pitkästä päivästä osaa oikein edes olla pahoillaan. Ensin olin kiinnostavassa terveysaiheisessa infossa, sitten jumppamallina omassa jutussani (kohta ehkä myös editoin, taitan, painan ja hoidan jakelun, hehee), kirjoitushommissa ja lopulta osa kuvausryhmää. Kyllä yhden päivän aikana ehtii, kun vain tekee. Tosin tuon kaltaiset aikataulutetut päivät ovat onneksi aika harvassa.

kjkjk
Kyl, toimii! (Kuva: Pinterest)

Ajellessani eilen iltakuuden kieppeillä kohti Järvenpäätä, jossa kuvasimme Naisen iholla -dokumenttia, fiilistelin taivaalla leijuvia laskuvarjohyppääjiä. Aurinko paistoi loppukesäisessä alkuillassa ja fiilis vain oli pakahduttava, lentsusta ja väsymyksestä huolimatta. Siinä sitten ajellessani mietin, että vau, onpa hienoa, noi taivaalla lentelevät tyypit ovat varmasti haaveilleet ja unelmoineet hyppäämisestä ja nyt ne on tuolla taivaalla. Että ne takuulla elävät juuri nyt omaa unelmaansa. Ja samalla hetkellä tajusin, että kas, niinhän minäkin elän. Teen töitä, joista voin todella sanoa useimmiten tykkääväni, olen saanut tehdä kirjan ja nyt saan vielä olla mukana mahtavassa dokumenttiprojektissa, niin jännittävää! Että oikeasti elämä antaa mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen, kun vain on valmis ottamaan ne mahdollisuudet vastaan. Uskon myös vahvasti siihen, että vaikka lähtökohdat ovat erilaiset, unelmien eläminen on mahdollista kelle tahansa. Ei arjen tarvitse olla sellaista, että aamulla menee maha kipeänä työpaikkaan, jossa ei viihdy, ja tekee töitä vain siksi, että saisi leipää pöytään ja katon päänsä päälle. Suorittaa arkea, jota ei edes tunnista omakseen, ja vain siksi, että ei usko, että muutos omalla kohdalla voisi olla mahdollinen. Toki itse on ensin tiedostettava se, mitkä ovat niitä asioita, joita itse haluaa tehdä ja ennen kaikkea kokea. Ja sitten on vain uskallettava luopua vanhasta, itselle epäsopivasta, jotta se uusi, mieluisampi voi tulla tilalle. Jos aina toistaa samaa kaavaa, syntyykö uutta. No itselläni ei ainakaan. Ja jos taas ei ole valmis irrottautumaan ja suuntaamaan kohti uutta, sitten on ehkä parempi, että nykyhetken hyväksyy kuin siitä purnaa vaikkapa päivittäin. Kaikelle on aikansa!

kljkljj
Tässä laitellaan kuvauspaikkaa kondikseen. Naisen iholla -dokkarin etenemistä voi seurata myös instagramissa. 

Ja vaikka päivät täyttyisivät itselle mieleisistä asioista, eihän se suinkaan tarkoita sitä, että elämä olisi aina niin sanotusti helppoa, koska arkihan on aikamoista vuoristorataa. Toisaalta omalla asennoitumisella on asioihin ja tapahtumiin ihan valtava voima ja niinpä muuten on myös ennen kaikkea omilla mielikuvilla ja asioiden herättämillä tunnetiloilla. Siitä sainkin taas tänään hyvää muistutusta, kun käväisin kaverini sanoja lainatakseni puhdistamassa sisäistä kovalevyäni ihastuttavan energiahoitajani pakeilla. Hän kehotti minua katsomaan asioita, joista olin ajatellut negatiivisesti, uudelta kantilta. Pienellä puskemisella lopulta oivalsin, että sellaista katsasteluahan seuraa uudenlainen tunnetila eikä itse asia enää tunnukaan lainkaan huonolta, vaan no, ehkä enemmänkin elämältä ja arjelta. Oooh.

Joskus aiemmin muuten kirjoitin, että ajattelen vahvasti niin, että unelmien toteuttamisessa on aivan yhtä tärkeä tehdä paljon töitä kuin myös uskoa unelmaan ja ennen kaikkea itseensä. Huomaankin, että tuo itseeni uskominen on vähän jäänyt, kun kiireessä on porskuttanut eteenpäin ja olen keskittynyt tuohon asioiden työstämiseen hiki otsalla. Itseensä uskominen onkin ehkä sittenkin kaiken lähtökohta. Se että luottaa omiin kykyihinsä, taitoihinsa ja mahdollisuuksiinsa eikä ajattele, että en mä kuitenkaan ikinä onnistu, vaikka Ripe, Rape ja Rope kyllä onnistuivat omissa tavoitteissaan. Ainahan joku voittaa lotossakin! Itse sain taas tänään vahvistusta ennen kaikkea siihen, että tulee vain uskoa, että ansaitsee kaiken hyvän ja sellaisen elämän, jota oikeasti haluaa ja jota saa elää kepeänä, iloisena, energisenä, onnellisena. Ihan yhtä lailla sinulla, minulla kuin hänelläkin on oikeus ja jopa velvollisuus toteuttaa unelmia, itseä ja tehdä asioita, joilla on merkitystä. Uskokaamme siis siihen, että niin kauan kuin mikään ei ole varmaa, kaikki on mahdollista!

Ah. Köh. Olen puhunut. Ihanaa, ihmeiden täyttämää perjantaita!

 

 

 

 

 

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *