Joskus luovutan, joskus en

Luovuttaminen ei useinkaan ole minun juttuni. Jopa elämäni vaikeina vuosina olen jaksanut loputtomiin hokea, että tämäkin asia vielä järjestyy, hei Jemppa, ethän luovuta.

Hyväntekeväisyyspostaus on tehty yhteistyössä Munuais- ja maksaliiton kanssa.

Hyväntekeväisyyspostaus yhteistyössä Munuais- ja maksaliiton kanssa.

Kuitenkin iän ja itsetuntemuksen myötä olen jo pitkään ymmärtänyt, että asioita on usein hyvä tarkastella eri kulmista. Monesti toimii se, että hyväksyy asiat sellaisina kuin ne ovat. Erityisesti silloin, jos on taistellut riittävästi eikä silti ole päässyt toivomaansa lopputulokseen.

Se siis, että toisinaan antaa periksi, ehkä vähän luovuttaakin ja katsoo, mitä tuleman pitää, ei ole mielestäni aina huono juttu. Usein sillä hetkellä, kun haastavassa tilanteessa olen lopulta nostanut kädet pystyyn ja sanonut, että hyvä on, antaa tulla se, mikä tulossa on, täällä odotellaan, ovat asiat alkaneet ratketa ihmeellisillä tavoilla.

Elämä on ihmeellistä. Se on epävarmaa eikä sitä voi kontrolloida. Leijailemme täällä höyhenen lailla ja tuuli voi kääntyä milloin tahansa. Mitä vain voi sattua, niin hyvää kuin huonoa. Siksi pitäisi vielä rohkeammin nauttia jokaisesta päivästä, eikä pelätä elämistä. Ei myöskään kannata lykätä toiveita, haaveita ja tavoitteita. Ja asioita, jotka kokee itselle merkitykselliseksi, kannattaa tehdä nyt, ei vasta sitten joskus, huomenna tai ensi maanantaina.

Laita nimi korttiin, jolla on merkitystä

Tänään onkin hyvä hetki myös allekirjoittaa elinluovutuskortti, jos sellaista ei vielä itseltä löydy. Lain mukaan tosin jokainen meistä on mahdollinen elinluovuttaja, ellei sitä ole elämänsä aikana vastustanut. Jos korttia ei löydy, asiaa tiedustellaan omaisilta. Helpointa kuitenkin kertoa kannastaan on tilata elinluovutuskortti ja pitää se vaikka lompakossa tai vaihtoehtoisesti ladata appsi netistä.

Ihminen on ihmeellinen kapistus ja se, että elinsiirtoja edes tehdään, on jotain aivan huikeaa. Kun meikäläisestä aika jättää, niin mielelläni annan kaiken kunnossa olevan ja tarvittavan jatkokäyttöön, jos se pelastaa jonkun hengen. Mielestäni näitä asioita on hyvä kelata, vaikka harva meistä haluaa ajatella kuolemaa. Mutta koskaan ei voi tietää sitäkään, milloin oma henki saattaa pelastua sen takia, että joku kantoi tuollaista keltaista korttia lompakossaan ja oli luovuttaja.

Huh, nämä ovat diippejä juttuja!

Jätä jälki, voita pusero

Olette ehkä viime päivinä huomanneetkin, että luovuttaja-teema on ollut pinnalla monissa blogeissa. Koko homma huipentuu Euroopan elinsiirtopäivänä huomenna lauantaina. Silloin Aalto-yliopiston taideopiskelijat rakentavat installaation 450 paidasta Helsingin ytimeen, Kolmen Sepän patsaalle klo 11.

Jos siis tuollainen keltainen paita kiinnostelee, sellaisen saa kortin täyttämistä vastaan lauantain installaatiosta, niin kauan kuin puseroita riittää. Jos et ehdi mestoille tai asut kauempana, ei hätää. Sain kunnian arpoa viisi t-paitaa, joiden logon on muuten suunnitellut Ivana Helsinki.

Kaikki tähän postaukseen 9.10. sunnuntai-iltaan klo 24 kommentoineet ovat mukana paita-arvonnassa. Jätä siis jälki ja kerro jotain!

Kaunista syyspäivää!