Joulukalenteri aukeaa: kirja-arvonta

Tänä jouluna osallistun Blogiringin bloggaajien yhteiseen joulukalenteriin ja arvon yhden Sisäinen timantti – 365 ajatusta parempaan arkeen -kirjani. Eilen Blogiringin joulukalenteriluukun avasivat Ku ite tekee ja Herkkuhovi. Huomenna on sitten Kakkumonsterin vuoro.

Itse en ole mitenkään erityisesti enää näin keski-iän lähestyessä lahjojen perään, mutta toki paketteja on aina hauska availla, jos sellaisia sattuu saamaan. Kaikista iloisinta on kuitenkin antaa lahjoja toisille ja nähdä heidän ilmeensä erityisesti silloin, kun lahja on ollut osuva.

Vanhempana olen tosin hieman tylsä lahjan antaja. Isommille tyttärille annan usein rahaa, jolloin he voivat ostaa esimerkiksi tarvitsemiaan vaatteita. Nuorimmaiseni saa lahjaksi sukkahousuja ja muuta kätevää, kuten tänä vuonna uudet kurahousut. Siskoni lapsi on saanut minulta lukuisat kerrat yöpaitoja ja sukkia! Muistan, kun itse sain isomummiltani jouluisin villasukat, joiden sisältä paljastui pieni suklaalevy. Lapsena en osannut pehmeitä paketteja arvostaa. Nykyään arvostaisin sitä, että olisi edes noita iäkkäitä sukulaismummoja ja pappoja olemassa, mutta valitettavasti he ovat siirtyneet jo matkallaan eteenpäin.

Olen tosi tyytyväinen, jos saan jotain käyttötavaraa tai elämyksiä mutta yhtä tyytyväinen, jos en saa lahjoja ollenkaan. Pidän askeettisesta sisustustyylistä ja muutettuani useita kertoja, on tavaraa mennyt kiitettävästi jakoon, kierrätykseen ja jotain roskiinkin. Jos vielä 10 vuotta sitten keräsin kaikenlaista Arabian kahvikupeista vanhoihin peltilaatikoihin ja kukkamekkoihin, materia ei ole pitkään aikaan täyttänyt mitään kaipuuta elämässäni. Ei edes vanha materia, ja olen tyytyväinen, kun tavaraa on vähemmän.

Aika ajoin minua myös huolestuttaa se, miten hukutamme itsemme ja maapallomme kaikkeen roinaan, turhaan muovisälään ja halpiskauppojen rytkyihin. En missään nimessä syytä tästä ketään, sillä itsekin syyllistyn samaan, mutta silti uskon, että vähemmän on enemmän on trendi, joka tulee kasvamaan entistä vahvemmaksi.

Yksi, mitä suosin lahjoissa kireähkön kukkaroni antaessa periksi, ovat erilaiset palvelut. Mikä sen ihanampaa on kuin antaa toiselle jokin ihana rentoutushoito, liikuntatuokio tai vaikka väsyneelle vanhemmalle viikkosiivous. Noita kahta linkitettyä voin suositella, kumpaakin olen kokeillut ja jatkossakin käytän.

Lahjakortteja voi myös askarrella omalle perheelle, ystävälle tai sukulaiselle lahjaksi. Sitä voi antaa aikaa ja läsnäoloa, mikä monelle voi olla paljon merkityksellisempää kuin mikään maallinen mammona tai materia, jota useimmilla lienee jo kaapit pullollaan. Toki voi antaa myös oman aikansa lisäksi elämyksiä.

Kaverin voi viedä leffaan. Vanhemman voi viedä teatteriin. Siskolle voi antaa omaa aikaa ja ottaa hänen lapsensa yökylään. Voi järjestää puolison vaatekaapin tai siivota perheen kellarin. Voi ulkoiluttaa tädin koiraa. Voi ilmoittautua vapaaehtoiseksi kelle tahansa. Voi käydä naapurin mummelin apuna kaupassa tai pyykkituvassa. Tarhan henkilökunnalle voi leipoa suklaaruutuja. Voi luoda naapurinkin lumet tai harjata omalla lumiharjalla tuntemattoman auton ikkunat puhtaaksi. Bussin penkille voi jättää kivan kortin ja toivottaa joulua tuntemattomalle. Yksi suosikkini oli muuten viime jouluna vai oliko se jo pari vuotta sitten, kun Espoossa liikkui tonttu, joka oli antanut tuntemattomille vastaantulijoille pieniä rahakuoria. Niin mahtava tempaus!

Oikeasti aina se lahjan sisältö ei ole tärkein, vaan ajatus.

Sisäinen timantti – 365 ajatusta parempaan arkeen –kirjan arvontaan osallistut vastaamalla tähän viestiin 10.12. klo 24 mennessä paljastamalla paras lahjavinkkisi tänä jouluna. Kirjan voittajan ilmoitan blogissa ja otan häneen yhteyttä myös henkilökohtaisesti. Kirjan nakkaan postiin viimeistään alkuviikosta.

Kepeää torstaita!

Kirja ehtii vielä jouluksi kotiin!

Kirja ehtii vielä jouluksi kotiin!