Juhannuslukemista!

Viime aikoina minusta on tuntunut lähinnä vain siltä, että olen kirjoittanut, mutta mitään ei ole ollut lehdissä toviin. Tänään asia korjaantui, kun uusin Fit-lehti kolahti postiluukusta. Lehdessä oli kirjoittamani artikkeli BED-syömishäiriöstä, johon minulla oli ilo haastatella turkulaista Emmiä. BED oli minulle itselleni vieras ennen jutun kirjoittamista. Haastateltavaa etsiessäni sain lukuisia kommentteja, että ”Onpa hyvä, että BEDistäkin puhutaan, eikä aina vain klassisista syömishäiriöistä kuten anoreksiasta tai bulimiasta.”

Lisäksi lehdessä on juttuni onnellisista sinkuista. Vaikka en sinkku olekaan, juttua oli hauska kirjoittaa, sillä tahdoin nimen omaan tuoda esiin yksin asumisen ja itsekseen olemisen positiivisia puolia. Minua ärsyttää se, että hyvin usein sinkkuuden nähdään olevan vaihtoehto vain siksi, ettei olla tavattu ketään sopivaa, ja että moni olisi mukamas sinkkuna vastoin omaa tahtoaan. Ja ihan kuin sinkkujen mielessä ei olisi mitään muuta kuin parisuhteen löytäminen… hohhoijaa. Toki varmasti joillain on näinkin, mutta minusta oli ilo kirjoittaa ihmisistä, jotka näkevät sinkkuudessa rutkasti hyvää ja ovat löytäneet yksin olon kautta enemmän itseään kuin ikinä parisuhteessa ollessaan. Edesmennyt mumminikin eli vuosikymmeniä (5) sinkkuna miehensä kuoltua sodassa. Itsekin olisin miljoona kertaa mieluummin sinkku kuin huonossa parisuhteessa, aivan kuten eräs haastateltavistani totesi.

Viime ja tällä viikolla olen kirjoittanut näppis sauhuten uusia kotijumppaohjeita. Uudessa lehdessä ihastuttava ryhmäliikunnanohjaaja Katri näyttää, kuinka venyttelet itsesi ryhdikkääksi. Tässä tapauksessa ainakaan suutarin lapsella ei ole kenkiä, sillä olen itse maailman laiskin venyttelijä. Ehkä nyt innostun siitä taas itsekin… Joskus ammoisina aikoina venyttelin joka ilta 20 minuutin ajan, ja olin notkea kuin bambi konsanaan.

Ja onhan näitä muitakin juttuja tullut ulos: digitaalisessa Kulttuurilehti Illuusiossa on juttuni Liian tavallista taiteeksi?, jossa ensimmäisen kuvataidenäyttelynsä pitänyt vaatesuunnittelija Hanna Perälä ja omaa Muru-merkkiä luotsaava tekstiilitaiteiden maisteri Anna Etula kertovat mielipiteensä siitä, miltä tuntuu, kun tekstiilitaiteita tai vaatesuunnittelua ei arvosteta kovin korkealle taiteen yhtenä muotona, vaikka ne ilmiselvästi sitä ovat.

Last but not least: SATOn Kotona-lehdestä poimit viime hetken vinkit parvekkeelle!!

Ennen kun itse sain Fit-lehden käsiini, Piksu oli ahminut ahmimishäiriöstä kertovaa juttuani ihan kirjaimellisesti. Taisi olla lehden maukkain tarina.