Juoksutrikoot jalassa!

Jo aamusta lähtien! Joku on hieman innokas, vai mitä.

Tänään osallistun nimittäin ensimmäistä kertaa Helsinki Midnight Run -juoksutapahtumaan. Perhosia vatsassa! Eilinen sisäpyöräily painaa reisissä ja tämä viikko on menty taaperon herättelyjen takia todella katkonaisilla unilla, mutta eiköhän kepeä jännitys tee tehtävänsä ja tsemppaa antamaan kaikkensa. On todellinen ilo juosta Stadium SOC Running Teamissa ja päästä lahjoittamaan rahaa tärkeälle kohteelle: lapsille.

Viikolla kiinnitin huomiota ystävän Facebook-statukseen, jossa luki niin, että juokseminen on siitä kiitollinen laji, että tuloksia alkaa näkyä nopeastikin. Totta, ja ah, miten motivoivaa! Sama pätee toki myös monissa muissa lajeissa. Kun vain jaksaa tsempata itsensä liikkeelle, ottaa alun lihaskivut positiivisena asiana (olen liikkunut, siksi tuntuu tältä) ja treenaa, vaikka aina ei huvittaisi, niin se ensimmäinen kerta kun kehityksen havaitsee, on kyllä aivan mahtavan palkitseva. Ja silloin, kun ei huvittaisi liikkua, kannattaa miettiä sitä, miten upealta treenin jälkeen tuntuu! Heh, tässä psyykkaan itseäni, sillä ensi viikolla on duunien lisäksi ohjelmassa 10 tuntia ryhmäliikunnan ohjausta, huhuhu! I can do it!!

Olen ollut juoksutrikoot jalassa jo aamusta lähtien, ilmassa on odotuksen tuntua. Pitäkää peukkuja, että selviän hommasta noin 50 minuutissa.

Tässä vielä pari netistä poimittua motivaatiokuvaa kaikille heille, jotka ajattelivat tänään jäädä sohvalle, olivat eilen sohvalla ja ehkä huomennakin viettävät siellä tovin.

Ja hei, todellakin vaikeinta on liikunnan aloittaminen tai se salille lähteminen. Silloin kannattaa muistaa, että jokainen on joskus ollut samassa tilanteessa. Silloin pitää vain tsempata läpi esteiden ja erityisesti vaientaa omat epäilevät ajatukset. Kun liikunnasta saa rutiinin, mikään ei enää saa jättämään sitä pois viikko-ohjelmasta. Ja oikeasti, puoli tuntia päivässä on vain neljä prosenttia vuorokaudesta. No se eijooo paljo se!