Kahvila Tuhat tuskaa ja uusi alku

Jos pyöritte Loviisan suunnalla, menkää syömään herkullista itse leivottua mansikkakakkua Tuhannen tuskan kahvilaan, johon itse törmäsin vasta tänä kesänä. Paikan villiniminen tillisillikakkukin on kuulemma superhyvää, tiesi Soppaa ja sirkushuveja -blogin Hanna kertoa.

Jo seitsemän kesää on tullut pyörittyä Loviisan kulmilla, mutta vain harvoin tulee käytyä kaupungin keskustassa. Instagramissa bongasin alkukesästä Tuhannen tuskan kahvilan, ja siitä lähtien minulla oli  yksi toive – päästä vierailemaan tuossa ihanalta näyttävässä idyllissä. Itsekin itselleni töitä tekevänä tuen erittäin mielelläni pienyrittäjiä aina kuin vain mahdollista ja kun omat kukkaronnyörit antavat periksi. Kaksi isoa mansikkakakkupalaa, kaksi espressoa ja yksi munkki kustansivat alle 20 euroa, mielestäni täysin kelpo hinta ihanasta kokemuksesta.

Olisin halunnut kysäistä kahvilan nimestä ja synnystä itse, mutta aikaa ei oikein ollut, sillä kesävieraamme odottivat kapsäkkeineen Loviisan linja-autoasemalla. Kun myöhemmin kotona googlasin kahvilan historiasta ja törmäsin omistajien haastatteluun Hesarissa, niin aionpa mennä kaffittelemaan takuulla uudestaankin. Kahvilan perustaneella pariskunnalla kun on takanaan melko tuskallinen historia itselläänkin lama-ajan kieppeillä tapahtuneen konkurssin ja sitä seuranneiden vaikeuksien takia, vaikka Tuhat tuskaa -nimi viittaakin talossa kieltolain aikana toimineeseen salakapakkaan. Ja koska itsekin olen elänyt sattuneista elämäntapahtumista johtuen muutamia vuosia erittäin tiukalla budjetilla ja oikeastaan köyhyydessä, läikähti sydämessäni haastattelun luettuani.

Koska en voi kuin ihailla ihmisiä, jotka aina vain ponnistavat uudelleen vaikeuksienkin jälkeen, nousevat pystyyn ja antavat menneiden olla, suuntaavat kohti tulevaisuutta ja ovat tarpeeksi rohkeita päästääkseen irti. Omistajaperhettä siunattiin ihmeellä ja niin alkoi uusi elämä Loviisassa, ihanan puutalokaupunginosan rapistumaan päässeessä purkukuntoisessa puuröttelössä, jota sitten on kunnostettu pikku hiljaa, selkeästi rakkaudella. Puolisoni muuten tosin mietiskeli tuota suomenkielistä Tuhat tuskaa -nimeä, sillä kieltolain aikaan kaupunki kuulema oli täysin ruotsinkielinen. Suomenkieliset saapuivat joukolla Loviisaan, kun ydinvoimala laitettiin pystyyn ja alkoi toimia 1970-luvun loppupuolella. Nykyään kaupungissa kuulee sekä suomea että ruotsia sulassa sovussa.

Menkää siis kahvikupposelle, jos olette kulmilla! Loviisa on  muutenkin aivan ihastuttava kesäkaupunki ja koko pienvenesataman alue on erittäin idyllinen. Skeppsbronilla on ihana nauttia kupponen kylmää tai kuumaa ja vain tarkkailla ohikulkevia ihmisiä, nauttia kesästä, meren tuoksusta, auringosta ja pelkästä olemisesta.

Kahvilafriikki haluaa kuulla, MIKÄ on SINUN lempikahvilasi! Paljastathan salaisen aarteesi.

Viihtyisää perjantai-iltaa!