Kaikki irti sadepäivästä!

En ole ottanut osaa suureen Suomen kesäsää -keskusteluun, mutta hellettä rakastavana kaipaan juuri nyt hieman lämpimämpiä kelejä.

Mutta, jotain hyvääkin: sadepäivänä on siivoamisen lisäksi ihanaa vain haaveilla, uneksia ja suunnitella tulevaa. Miettiä omia aikomuksia, tavoitteita ja salaa hilpaista tulevaisuuteen, vaikka just nytkin on ihan jees. 

Sadetta riitti… ja riitti… ja riitti. Aurinko paistoi, mutta jossain muualla. 

Omat haaveeni ja suunnitelmani ovat aika pienimuotoisia ja osa ehkä arkisiakin. Ne liittyvät matkusteluun, uuden oppimiseen, uusien kokemusten hankkimiseen, omaan työhöni ja terveyteen. Lähitulevaisuudessa aion aloittaa ainakin italian kielen opiskelun ja reissata enemmän kuin viime vuosina. Ja pitää itsestäni parempaa huolta.

Pikku jalat haaveilivat ulkoilusta, mutta saivat tyytyä iltapäivällä vain parvekkeella hengailuun.

Uskon siihen, että kun uskon, että joku on mahdollista, se on.

Miksi ei olisi?

Lopulta aloin kaivata aksöniä itsekin ja päätin uhmata luonnonvoimia lähtemällä lenkille. Ensimmäiset pari minuuttia satoi siedettävästi, mutta sitten ropina muuttui jälleen kaatosateeksi. Vaikka juoksu kulki, tein varasuunnitelman ja koukkasin lyhempää reittiä kotiin, märkänä kuin uitettu koira. Läpimärät tossut ja sukat tuntuivat aika inhalta. Toppi ja sortsit olivat liimautuneet ihooni kiinni. iPhone, joka siis mittaa juoksureittiä, -aikaa, -matkaa sekä soittaa musiikkia, hörppäsi vettä kiitettävästi, vaikka olin tunkenut sen urheilutoppini sisään. Onneksi rakas puhelimeni alkoi toimia taas parin tunnin päästä.

Jotain hyvää, kaatosateessa juokseminen tuntui henkisestikin puhdistavalta. Kelasin, että en enää aio oppia asioita kantapään kautta, niin kuin olin taas tehnyt. Jouduin tänään priorisoimaan asioita ja joudun tekemään sitä jatkossakin. Parempi tehdä ilolla kuin väkisin, eikö.

Oikeasti juoksusää oli upea. Eikä edes tullut hiki. Huomenna taas. Onkohan tämä jo sitä vanhaa juoksukoukkua!

Kipi kapi! Ohi ajaneista autoista sateli hitaita katseita, vaikka lenkkikeli oli mitä virkistävin!