Kaikki on hyvin jo nyt

Sieltä se jostakin taas tuli ja tällä kertaa se näyttää enimmäkseen pysyvän. Mikään tunne ei voi koskaan olla luonamme 24/7, mutta kun enimmäkseen uskoo itseensä ja tulevaisuuteensa, se on jo enemmän kuin riittävästi. Kävi nimittäin aika klassisesti, että tässä aamuna eräänä kun avasin silmäni, teki mieleni nauraa. Olo oli kevyt ja minulla oli tunne siitä, että kaikki on hyvin juuri nyt. Tuntui kuin rakastaisin kaikkea ja kaikkia arjessani. Kaiken sen viime viikkojen murehtimisen jälkeen löysin varmuuden siitä, että kaikki menee just niin kuin pitääkin ja minun täytyy vain heittäytyä matkaan mukaan ja katsoa, minne se vie. Uskaltaa hypätä. Silmät ja sydän avoinna. Kuunnella vähemmän mieltä, joka pelottelee ja yritti dissata.

Ja kuten jo itsellenikin sanoin jo pari kuukautta sitten, niin kaiken sen murehtimisen jälkeen huomaat, ettei olisi tarvinnut murehtia. Mutta ihminen on sellainen, ettei se aina usko edes itseään. Välillä uusi alku hyvältä, välillä taas koko homma tuntui olevan aivan syvältä. Niin sen vain kirkkaasti näen, että nämäkin tunnetilat kuului käydä läpi, sillä jäljelle jäi vahva olo ja varmuus ja rauha.

Pitkään oli lonkeronharmaata ja synkeää. Sille oli aikansa.

Koitti aamu, kun ihan itse, ilman sen kummemmin analysoimatta, en vain enää jaksanut lähteä stressaamiseen ja tulevaisuudesta huolissaan olemiseen mukaan. Ymmärsin, että on niin paljon parempaakin tekemistä kuin murehtia etukäteen asioista, jotka ovat tulevaisuudessa. Että ihan yhtä hyvin voin sen stressamisen sijaan uskoa vahvasti siihen, että kaikki järjestyy ja kaikki on hyvin jo nyt. Jotain kliksahti, sillä yhtäkkiä oli vain helppo uskoa tulevaan, ja nähdä asioiden valoisa puoli. Se oli yhtä helppoa kuin se viime viikkojen epätoivo ja ahdistus. Sisimmästäni taisi kaivautua esiin Sisäinen voima. Sen lonkeronharmaan ja synkeän jakson jälkeen alkoi paistaa aurinko, kirjaimellisesti niin sisällä kuin ulkona.

Ja nyt. Nyt odotan tulevaa jo innolla. Minusta tuntuu, että kaikki tiet ovat avoinna, ja niinhän ne ovatkin. Vaihtoehtojen määrä on loputon. Haen yhä kokopäivätöitä jos kiinnostavia paikkoja sattuu eteen, mutten masennu edes niistä kiitos, mutta ei kiitos – tätäkin työpaikkaa haki monta sataa hakijaa -viesteistä, joita meiliini on kolahdellut. En keskity siihen, mitä en voi tehdä, vaan keskityn siihen, mitä voin tehdä. Pystyn taas kirjoittamaan lehtijuttuja useihin paikkoihin, saan keskittyä rauhassa myös neljännen kirjani työstämiseen, ehdin liikkua enemmän, pääsen taas ohjaamaan ryhmäliikuntatunteja myös päivisin. Keväälle olen sopinut jo kolme luentokeikkaa, joista maksetaan palkkaa, jotka ovat työtä siinä missä muukin tekemäni. Yksi viikonloppukurssi toteutuu, Jamilahden kurssilla Haminassa historiallisessa kartanomiljöössä on vielä kolme paikkaa vapaana. Kurkkaa, jos se kutsuu sinua! Jos haluan, voin luennoida enemmän vaikka sitten firmojen hyvinvointipäivissä ja vetää myös yksilövalmennuksia. Itse olen taas tästä eteenpäin täysin oman arkeni arkkitehti. Minulla on tilaisuus tehdä enemmän asioita, joita haluan, ja kaikki, mikä tuntuu vähänkin nihkeältä, jääköön tekemättä.

Aitan taakse vie polku. Mitä tahansa voi olla kulman takana. Uskalletaan luottaa ja uskoa.

Itseä ei voi pakottaa oivaltamaan jotakin, mutta sitten kun kaiken sen pallottelun, analysoinnin ja vatvomisen jälkeen oivaltaa sen oman totuuden, asioiden ja tilanteiden puhtaan olemuksen, ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. Oikeasti, oli tilanne mikä tahansa, mitään hätää ei ole. Asiat menevät, kuten niiden kuuluu mennä. Vastaan taistelu ei auta, heittäytyminen ja antautuminen tilanteeseen sen sijaan kyllä. Pakolla ei voi saada asioita tapahtumaan eikä ratkeamaan.

Uskon, että tästä lähtee kohdallani hyvä putki, monen kauniin asian dominoefekti ja hyvä niin. En osaa kertoa, miksi uskon niin, minä vain tunnen sen.

Aurinkoista pääsiäisen jatkoa sinulle!

Hyvä siitä tulee.