Kaksi loistavaa siivousvinkkiä!
Tämä postaus sisältää kaksi KonMari-kirjasta silmään sattunutta loistavaa siivousvinkkiä!
Ruokapöydälle kertyy helposti kaikkea roinaa, vaikka haluaisin, että se näyttää aina tältä.
Ulkona paukkuu 21 asteen pakkanen, mutta mikäs täällä sisällä ollessa. Näytimme kyllä nenää sen verran ulkona, että tuli käytyä avoinna olevassa lähikaupassa. Tuli mieleen, että on todellinen etuoikeus saada olla sisällä lämpimässä näillä keleillä. Katto pään päällä varsin mukavassa kodissa ei ole itsestäänselvyys, vaan asia, jota arvostan suuresti.
Loppiaisen kunniaksi olen jatkanut tavaroiden järjestämistä, josta mainitsin postauksessa muutama päivä sitten. Viisivuotias tuntuu kasvavan silmissä, joten läjä pieneksi jääneitä vaatteita sai paikkansa sopuhintaan nettikirpparilta.
Jotain kertoo se, että KonMari on bestseller.
Eilen sain käsiini (kiitos äiti!) myös japanilaisen ammattijärjestäjä Marie Kondon kirjan KonMari (Bazar 2015). Missään rojukasojen keskellä emme tosiaankaan asu ja veikkaan, että viisihenkiseksi perheeksi meillä on loppujen lopuksi melko vähän tavaraa. Siksi olen lähinnä selaillut kirjaa sieltä täältä enkä lukenut sitä kovin orjallisesti alusta loppuun. Kuitenkin olen poiminut KonMari-kirjasta jo kaksi aivan loistavaa ohjetta:
1 Ota esineet yksitellen käteesi ja kysy, tuottaako tämä iloa. Jos tuottaa, pidä se. Jos se ei tuota, heitä se pois.
2 Valitse kaikille tavaroille oma paikka. Kullekin esineelle on löydettävä paikka vain kerran.
Uskon, että itse pääsen jo pelkästään noilla ohjeilla pitkälle. Päänvaivaa tuottaa vaatekaappi, joka sisältää tällä hetkellä enemmistönä itselleni liian pieniä vaatteita. Ne eivät ole hankkimiani ”aion jonain päivänä mahtua näihin -motivaatiovaatteita”, vaan jojoilun seuraksena pieneksi jääneitä aiemmin käyttämiäni asuja. Aion kuitenkin säilyttää ne vielä, sillä toiveissa on mahtua niihin tämän kevään kuluessa.
Sattuikin kirja sopimaan Lidlistä hankkimieni tulppaanien sävyyn!
Mutta Marie Kondo on ihan oikeassa. Kun saa jo hieman aiempaa enemmän järjestystä kotiin, tuntuu se helpottavalta. Koska oikeasti, mitä järkeä säilyttää tavaroita, joiden olemassa oloa ei edes muista ennen kuin ne kaivaa esille kaappien perukoilta?
Itse olen saanut esimerkiksi anopiltani jouluisin lahjoja, jotka ovat kulkeneet suvussa. Muutamaa korua käytin arkisin päivittäin, mutta iäkkyytensä vuoksi ne hajosivat joka päiväisessä käytössä ja odottavat nyt korjausta. Se ei ehkä ollut järkevää, mutta tulipa kokeiltua. Tänä jouluna sain lahjaksi loistokunnossa olevia pellavaisia astiapyyhkeitä, joissa on anopin nimikirjaimet kirjailtuna. Otin nuo kuusikymppiset liinat käyttöön, koska miksi hilloaisin niitä turhaan jossain kaapissa?
Ja koska arki saa olla juhlaa, meillä on lähes aina leikkokukkia maljakossa.
Arki saa olla juhlaa ja vanhoja, tunnearvoa sisältäviä juttuja voi käyttää vaikka joka päivä, vaikka hajottaa niitä ei toki kannata.
Mukavaa loppiaista!
Riikka
Juuri nämä sanat toistin miehelleni, kun hän kysyi pidänkö hänen parikymmentä vuotta vanhasta bändihupparista. ”Tuottaako se sinulle iloa?” Minulle ei varsinaisesti. Olen myös sisäistänyt kirjan opeista sen, että älä karsi muiden tavaroita. Senpä tähden bändihupparit on ja pysyy. Huoh.
Anna
Marie Kondo ja Konmari. Lainasin kirjan kirjastosta ja luin sen joulukuussa. Nyt ostin sen omakseni ja aion perehtyä siihen kunnolla sillä tunnen vahvasti, että tämä on minun juttuni. Haluan kotimme järjestykseen ja haluan eroon kaikesta siitä turhasta roinasta, joka pyörii joka paikassa aiheuttamassa pahaa oloa ja päänsärkyä.
Järjestin tässä taannoin tyttäreni vaatekaapin Marie Kondon oppeja käyttäen ja hän ilahtui silminnähden. ”Nyt minä löydän kaikki vaatteeni!” Aion ottaa hänet mukaan muuhunkin siivousprosessiin sillä esim. pyykkejä taitellessani olen huomannut että hän haluaa usein tulla auttamaan.
Uskon, että tuosta tavaroiden käteen ottamisesta ja sen kanssa ”keskustelemisesta” on oikeasti hyötyä. Jos jotain rakastaa ja se tuottaa iloa, niin sen kyllä huomaa. Tajusin sen eilen koruja lajitellessa.
T
Tämä voisi olla minun juttuni. Aiemmin olen käynyt kodin läpi vähintään kahdesti vuodessa -> kirpparille, tutuille ja kierrätykseen ylimääräiset tavarat. Silti sitä ylimääräistä vain kertyy! Vaikken en edes osta juuri mitään koskaan. Tänä vuonna meillä on (toivottavasti) muutto edessä, joten haluan aloittaa siihen valmistautumisen jo nyt.
Sisäinen timanttikin on pitänyt tilata, ehkäpä tänään muistan sen 🙂 <3
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos T kommentistasi! Kahdesti vuodessa kodin läpikäyminen on hyvä kikka! Itsekin suosin kierrätystä ja kirppispalstoja. Kirjassa puhuttiin pois heittämisestä, mutta oletin sen tarkoittavan juuri noita kierrätysasioita. Ja kuulostaa niin tutulta, tavaraa kertyy, vaikkei osta mitään tai koskaan 🙂 Muuttaminen on kyllä helpompaa, kun tavarat on läpikäyty ennen muuttoa, eikä muuton aikana tai sen jälkeen, siitäkin on kokemusta vuosien takaa.
Mahtavaa, että timantti kiinnostelee, kiitos kaupoista <3
Ja iloista viikonloppua.
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Riikka kommentistasi! Juu, itsekin sormet syyhyävät välillä siivoamaan erityisesti tyttärien tavaroita, mutta kuten sanoit, älä karsi muiden tavaroita 🙂
Miehillä saattaa olla välillä noita omia mieltymyksen kohteitaan, joista he eivät halua luopua 😉 Ehkä naisillakin, heh.
Iloista viikonloppua 🙂
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Anna kommentistasi! Jotenkin en ylläty, että olet myös perehtynyt KonMariin Ja erinomaiset ovat perustelusi myös, miksi hillota jotain, mikä ahdistaa ja aiheuttaa päänsärkyä!
Meillä kävi kuopuksen vaatekaapin kanssa ihan sama juttu. Häntä nauratti, että noin paljon vaatteita oli jäänyt pieneksi. Vähemmän on enemmän, nyt on pikkuisen helpompi löytää päivän asunsa (se on tarkkaa hommaa se).
Meillä myös viisivuotias rakastaa tyhjentää astianpesukonetta! Pitäisi vain enemmän muistaa osallistuttaa kotihommiin.
Iloista viikonloppua!