Kas, tartuin vihdoin kahvakuulaan

En tiedä miksi, mutta samalla lailla kuin olen onnistunut välttämään zumbatunteja, olin onnistunut kiertämään kahvakuulan kaukaa. Nyt voin kuitenkin todeta hieman kahvakuulailleeni, ja huomenna en ehkä pääse sängystä ylös.

Piipahdin aamulla Kukka Laakson ja Varpu Tavin Maanantaisoturit-kirjan julkistamistilaisuudessa. Kukka veti lyhyen kahvakuulatreenin meille osallistujille. Ensin hiottiin tekniikkaa, ja sitten kokeiltiin käytännössä.

Miten vaikealta tuntuikaan käsien, keskikropan ja erityisesti jalkojen yhteistyö! Ja sitten kun piti vielä hengittää, niin johan olin aivan sekaisin. Kukka sen sijaan nosteli omaa kuulaansa hymyssä suin ja sai lajin näyttämään helpolta.

Uskon kuitenkin siihen, että vanhakin oppii uusia temppuja, jos vain malttaa treenata. Vaikka olen kova tyttö innostumaan, omaa kuulaa en aio tähän hätään sentään hankkia. Kun, kröhöm, tuolla kaapissa pölyyntymässä näyttäisi olevan muitakin muotivillityksiä, kuten esimerkiksi piikkimatto ja kas, käsipainotkin löytyvät.

Maanantaisoturit-kirjassa on paljon asiaa kyseisestä lajista, mutta myös monenlaista tietoa hyvinvoinnista ja ravitsemuksesta. Plussaa kummankin tekijän omakohtaisista tarinoista. On jotenkin lohduttavaa tietää, että kahvakuulaurheilun MM-mestarikin on ollut lajissa untuvikko, eikä edes niin kovin kauan sitten.