Kateus

..siinäkin on kaksi puolta.

Tässä omassa hieman epävarmassa asumistilanteessa sitä on kiinnittänyt erityisesti huomiota tuttavien ihaniin koteihin, joista moni räpsii kuvia niin facebookiin kuin instagramiinkin. Ja entäs ne kaverien reissukuvat! Koko ajan joku on Balilla, Nykissä, Thaimaassa, Roomassa tai vaikka Kiinassa. En ole vuosiin voinut juuri matkustaa rahatilanteestani johtuen. Milloin tilanne on johtunut töiden vähyydestä tai vanhoista vuosien takaisen eron aiheuttamista talousvaikeuksista, milloin siitä, että käytännössä elätän kaksi vanhinta tytärtäni yksin eikä raha vain riitä reissaamiseen, vaikka palo nähdä maailmaa on valtava. Lyhyidenkin matkojen eteen ovat menneet tarpeellisemmat hankinnat, kuten se, että ruokaa on jääkaapissa, talvella päällä talvitakit, on juoksutossut, joilla voi juosta ilmaiseksi. Kiitollinen olen siitä, että oma tilanteeni on jatkuvasti parantunut, vaikka toki välillä tuntuu siltä, että se elämänjakso, kun kaverit tekevät jatkuvasti kivoja asioita, on itsellä yhtä kitkuttelua. Mutta kuulemma elämää on vielä sitten nelikymppisenäkin, joten sitä odotellessa! Ja tämähän oli ironiaa, joten ei kannata vetää hernettä nenukkaan.

Siiinä vaiheessa, joitain vuosia sitten, kun minulla oli taloudellisesti todella tiukkaa, päätin, että en anna esimerkiksi sosiaalisesta mediasta pursuavien kavereiden reissukuvien masentaa minua. Se, että en itse pääse Balille, viidettä kertaa Nykkiin tai joka vuotuiselle Thaimaan-joulumatkalle, ei tarkoittanut sitä, etteivätkö muut voisi tehdä niin. Tunnustelin tunteita itsessäni ja kun tunsin sisälläni pienen kateuden nipistyksen, päätin, että valitsen mieluummin ilon toisen puolesta, oli asia mikä tahansa. Päätin iloita siitä, että minulla on mahdollisuus nähdä maailmaa vaikka sitten kavereideni kautta heidän reissatessaan. Minusta oli ihanaa katsoa muiden matkakuvia ja fiilistellä heidän kanssaan. Aika pian huomasin, että toisen kanssa iloitseminen on ihan parhaita muotoja iloita. Se antaa tosi paljon ja tuo mukanaan myötäeloa ja hyvinvointia. Se on vienyt pohjan kadehtimiselta.

Minulla oli kokemusta myös kadehtimisesta, mutta oikeastaan ne hetket liittyivät niihin elämänvaiheisiin, kun omakin elämä on vaikuttanut täydelliseltä ulospäin. Olenkin jälkeenpäin analysoinut itseäni, että kun minulla oli paljon kaikkea ja asiat materialistisessa mielessä hyvin, en silti osannut arvostaa niitä asioita. Pidin monia asioita itsestäänselvyyksinä. En edes kuvitellut mahdollisuutta, ettei minulla olisi niitä. Silloinkin, kun minulla oli jo se lähes legendaariseksi läpäksi muodostunut rosterinen astianpesukone, johon syttyi valo aina kun sen oven avasi, pidin sitä itsestäänselvyytenä. Hohhohhoo, yhdet isot naurut tähän! Olisinpa tiennyt, että pian kaikki romahtaa ja nyt olenkin tiskannut joka päivä viiden vuoden ajan, välillä ei ole ollut varaa hankkia astianpesukonetta ja nykyiseen (pian entiseen) kotiimme sellaista ei saa.

Kateuden tunnetta ei kannata kuitenkaan pakolla tukahduttaa tai kieltää, vaan senkin voi antaa tulla, olla ja sitten hiipua. Jos ei osaa iloita omasta elämästä tai toisen puolesta, voi opetella. Se, että jollakulla on jotain, mitä itsellä ei ole, ei ole minulta pois. Se on asia, joka kannattaa ymmärtää, niin säästyy monelta mielipahalta. Ja vaikka haluaisin samaa asiaa, voin silti olla iloinen toisen puolesta. Voin ottaa toisen saavutuksen, haaveiden täyttymisen, onnekkaan sattuman tai mistä nyt kyse sitten onkaan, motivaattorina. Se voi olla asia, joka puskee minua eteenpäin. Toisen ilo, onnistuminen tai unelman täyttyminen voi olla bensaa minun unelmilleni. Kun se toinen on saanut tai saavuttanut jotain tai on onnistunut jossain, yhtä hyvin minäkin voin, oli elämäntilanteemme, lähtökohtamme tai historiamme kuinka toisistaan poikkeavat tahansa.

Aina välillä, niinä heikkoina hetkinä, kun tunnen itse oloni kurjaksi enkä ole ihan jees oman arkeni kanssa, kateus yrittää nostaa päätään. Silloin voi nipistää itsensä rehellisesti hereille, ja sanoa rakkaudella, että kuules mäntti. Nyt on niin, että Maija on taas siellä Nykissä, missä sä et ole edes käynyt, Liisa osti juuri ihanan merenrantakolmion ja Reijalla on Se Porschen Cayenne, millä säkin niin mielellään haluisit ajaa, mutta se ei ole sulta pois. Se, mitä sä voit tehdä nyt, on lakata miettimästä sitä mitä muilla on ja mitä sulla ei ole, ja keskittyä oman elämäsi ja oman hyvinvointisi edistämiseen. Sä voit myös ihan vain avata ne sun silmät ja nähdä, mitä kaikkea hyvää sun elämässä on.

Se toimii. Ja sitten sitä taas jaksaa alkaa miettiä niitä oman elämän haaveita ja tavoitteita, jotka ovat kuitenkin erilaisia kuin Maijan, Liisan tai Pertin, koska me jokainen näemme ja koemme maailmamme omalla tapaa. Sitä alkaa tehdä töitä niiden eteen, keskittyy hyvään omassa arjessaan ja miettii, mitä haluaa, eikä mieti sitä, mitä itsellä ei ole.

Itselleni yksi parhaimmista oppiläksyistä tässä kateusasiassakin oli se, kun jouduin luopumaan eron myötä siitä sisustuslehtikodistani. Aloin ymmärtää, miten vähällä ihminen tulee toimeen ja niinä todella tiukkoina elämänjaksoina aloin uskoa siihen, että ihmeitäkin oikeasti tapahtuu. Aloin entistä selvemmin käsittää myös sen, että kenenkään arvo ei ole kiinni statuksista tai siitä, mitä omistaa. Tajusin, että mihinkään, mistä voi joutua luopumaan milloin tahansa, ei ole hyvä takertua liikaa. Mikään muu ihminen tai tavara tai vaikka sitten omistusasunto ei sitä onnea tuo, vaikka sitten elämää helpottavatkin. Se tunne ja monet muut tunteet ovat meissä itsessämme.

Välillä on ihana nauttia elämästä vähän tavallista enemmän ja toki haluan tehdä monia niitä asioita, mitä ystävänikin  kaiken aikaa tekevät, ehkä sinäkin teet. Mutta jos ne eivät ole itselleni mahdollisia nyt, se ei tarkoita, ettetkö sinä voisi tehdä niitä ja vieläpä niistä kertoa. Se, jos ei kestä toisen iloa ja onnea, kertoo eniten ihmisestä itsestään. Silloin on hyvä pysähtyä ja kysyä itseltään, miksi toisen puolesta iloitseminen on vaikeaa? Mitä tunteita se minussa herättää? Miksi olen kateellinen? Mitä voin kadehtimisen sijaan tehdä, jotta päädyn samaan lopputulokseen?

Sinä voit elää omaa elämääsi, minä omaani. Voimme iloita toistemme menestyksestä ja olla myötätuntoisia silloin, kun arjessa on murheita. Kun itse keskittyy omaan arkeen ja omaan hyvinvointiin, miettii, että vievätkö nämä tämän hetkiset ajatukset kohti niitä omia unelmia ja tavoitteita, on jo pitkällä.

Iloa perjantaihin!

Valoa kohti.