Kävin lenkillä

Kyllä, pitkästä aikaa, hehee. Ja hyvä niin, sillä Berliinin maraton lähestyy huikaisevaa vauhtia! Aikaa koetukseen on enää 20 viikkoa ja risat ja koska välillä tuntuu, että viikossani on vain maanantai, perjantai ja sunnuntai, tuokin tovi hurahtaa hetkessä. Minulla ei muuten ole vielä(kään) lentolippuja eikä majoitusta, mutta luotan siihen, että kaikki järjestyy. Kaupunki sen sijaan on minulle tuttu, olisiko syksyn reissu sinne sitten jo kahdeksas.

Toukokuu on alkanut melko sporttisissa merkeissä, mutta säännöllisten juoksutreenien aloittaminen hieman takkuaa. Sunnuntaina kävin tyyppäämässä parin viikon tauon jälkeen juoksentelua ja ihan hyvältähän se tuntui. Uudet kulmat tarjoavat kyllä vaihtelua ja haasteita, pitkiä, loputtomalta tuntuvia mäkiä on siellä täällä. Olisin varmasti jaksanut juosta pidempäänkin, mutta paikoin hemmetillinen vastatuuli teki sen, että kuusi kilometriä ja risat sai sillä kertaa riittää. Olen muuten huomannut sen, että vasta viitisen kilometriä juostuani juokseminen alkaa oikeasti vasta rullata ja tuntua hyvältä. Ajattelin nyt lisätä kilometrejä aluksi kilsa per lenkki. Tosin tätä juoksutreenitahtia kymppi menee rikki vasta joskus heinäkuussa, o oouuu! Eli petrattava on.

Muutama ystävänikin on kysellyt minua lenkille ja aikomus onkin testata yhteisjuoksuja heti kun aikataulut sallivat. Minä vain tykkään kaikista eniten juosta omassa rauhassani ja niin, että voin samalla kuunnella musiikkia kovalla. Olenkin tehnyt itselleni erilaisia hyvin mukaansatempaavia juoksubiisilistoja. Musiikista kun on suuri apu silloin, kun voimat alkavat ehtyä! Jonkin hyvän biisin siivittämänä sitä saa innostettua itsensä vaikka tajunnan räjäyttävään loppuspurttiin, vaikka tuntuisi siltä, ettei jaksaisi juosta enää metriäkään. Tykkään muuten myös laulella ääneen juostessani, mikä saattaa olla hieman kyseenalaista kanssakulkijoita ajatellen.

Reilun viikon päästä onkin koetuksena Extreme Run, johon osallistun Lorna Janen tiimissä. Eniten olen kammonnut kisassa olevien esteiden ylittämistä, mutta juuripa luin tuolta järjestäjän nettisivuilta, että esteet ovat vapaaehtoisia ja ne on mahdollista kiertää. Lisäksi minua pyydettiin juoksemaan Naisten Kymppi toisen treenivaatemerkin tiimissä, ja toki suostuin. Naisten Kympin olen juossut kaksi kertaa aiemmin. Ensimmäisellä kerralla yhdeksän kuukauden juoksutauon jälkeen sisäpyöräilyn ja bodypumpin voimin aikaan 51 minuuttia ja risat sekä viimeksi viisi kuukautta synnytyksestä aikaan 58 ja risat. Nyt tähtään taas sinne 50 minuutin alkupään tuntumaan. Kanssajuoksijoista saa aina uskomatonta voimaa!

Kyllä se tästä lähtee! Takana on tässä kuussa kuitenkin jo yhdeksän treeniä, mutta juoksuintoa olisi jostain löydettävä lisää. Kuin myös venyttelyintoa, lukuisat Bodypumpit kiristävät erityisesti takareisiä siihen malliin, että hyvä kun saan kämmeniä lattiaan. Vaa’alla en ole käynyt, mutta valitettavasti myöskään vaatteet eivät tunnu vielä mitenkään erityisen väljiltä, joten painossa ei liene tapahtunut mitään kummoisia muutoksia. Vatsamakkaroista lopullisesti eroon pääsemisessä hyvä motivaattori on myös parivuotias, joka taputtelee ja puristelee mahaani ja samalla kertoo, että mamma har en stor mage. Siis se sama tyyppi, joka juuri eilen bussissa kertoi, että mamma är en tant ja pappa är en pojke. Heh ja minä kun kuvittelen olevani tosi nuorekas. Lapsen suusta se totuus kuuluu vai miten se menikään…

Oulusta käsin bloggaileva urheilullinen ja triathlonista haaveileva Petra muuten haastoi minut jo tovi sitten osallistumaan johonkin kuntotapahtumaan alle puolen vuoden kuluessa. Hahaa, koska minulla näköjään on taipumusta yliampumiseen, osallistun nyt sitten yhden sijaan kolmeen tapahtumaan! Ja tässä vielä toinen blogivinkki: aina kun laiskottaa ja treenimotivaatio on hukassa, voi myös mennä fiilistelemään Jaanan blogia.

Joka tapauksessa olen itseeni ja urheiluihini sangen tyytyväinen tällä hetkellä. Treenien määrä on nousujohteinen ja mukana on muutakin kuin pelkkää Bodypumpia. Kyllä se juokseminenkin siitä lähtee käyntiin, olen ihan varma. Ehkä tämä kesä on se kesä, kun vihdoin mahdun raskautta edeltäviin vaatteisiini. Siinä sitä onkin tavoitetta, hehee. Tosin tämä tavoite on vain ja ainoastaan itsestäni kiinni. Jos persus jää sohvalle, mitään tuskin tapahtuu, ainakaan toivottuun suuntaan. Eräs Facebook-kaverini totesi kerran, että kannattaa suunnitella urheilevansa joka päivä, koska arki heittää esteitä eteen aina niin, että treenejä kuitenkin peruuntuu. Näin olen pyrkinyt tekemään nyt viime kuun lopusta. Tosin eilen en vain jaksanut liikauttaa itseäni, kun edellisillan kaksi Bodypump-ohjausta painoivat etureisiä.

Iloisia juoksutreenejä joka iikalle!

Näin on! (Kuva: Nike Women)