Klassikko selkään!
Kyllä se on melkein ollut niin, että tyttärillä on kulunut koulureppu vuodessa. Kukkaroani ovat köyhentäneet vuosien varrella kaiken maailman Hello Kitty -muovihässäkät ja muut scheisset, jotka hyvä kun ovat jaksaneet palvella kouluvuoden loppuun. Siitä huolimatta tuollaisista kertakäyttörepuista on saanut pulittaa lähemmäs viittäkymppiä. Tsaijai.
Viime vuonna keskimmäiseni hankki koululaukukseen Marimekon olkalaukun, mutta toisina päivinä se on painanut kuin synti, joten reppu oli pakko hankkia selkääkin säästämään. Aikansa tavaratalojen ja supermarkettien kuvastoja sekä nettiä selattuaan tytär tiesi, mitä tahtoo. Muovikrääsä sai jäädä kauppaan ja repuksi valikoitui kunnon nostalgiapläjäys, nimittäin Fjällrävenin Kånken-reppu. Oi! Kylläpä ilahduin! Valitettavasti Retkiaitan valikoima oli toimitusvaikeuksien vuoksi suppea, mutta sentään yksi tyttömäisen hempeä rucksack oli tarjolla.
Onpas hauskaa, että omat lapset innostuvat nyt jutuista, jotka ovat olleet minullekin mieleisiä lapsuudessa. Aloimme oikein miettiä, mitä muita tällaisia voisi olla Kånkenin lisäksi. Ainakin jaamme innostuksen Jenkkikassiin, Risto-Matti Ratian vuonna 1970 suunnittelemaan Marimekon olkalaukkuun, Jopoon, Uno-peliin, Aku Ankkaan, Tunturi Poni -pyörään ja Kimble-peliin.
tiinanen
Heh, pelit kestävät yleensä aikaa. Meillä pelataan myös Unoa (viimeksi eilen) ja Kimbleä. Osa meidän lautapeleistä on 20 vuotta vanhoja ja niitä edelleen pelataan. 🙂
jennyhe
Hauskaa! Meilläkin on jotain mun lapsuuden aikaisia pelejä, ja hyvin ovat kestäneet aikaa.