Kuuhulluutta ja hyvään keskittymistä

Ooh, viime yö meni upean täysikuun ansiosta ihan pyörimiseksi. Nukahdin kyllä puoli kymmenen kieppeillä herätäkseni jo kello 23. Siinä sitä sitten yritin kovasti nukahtaa aina noin kello kolmeen asti, herätäkseni jälleen viideltä. Lapsikin, 3, tuntui reagoivan täysikuuhun, koska puhua pulputti unissaan. Olin jossain vaiheessa jo vaipua epätoivoon, sillä toki tämän päivän työrupeama illan jumppaohjauksineen kolkutteli mielessä. Ennen kuin pelko siitä, ehdinkö nukkua ollenkaan paisui jättiläisen kokoiseksi, keksin hienon keinon rauhoittaa itseäni. Olin aiemmin illalla tehnyt lyhykäisen meditaation, jossa lähetin itselleni ja koko maapallolle rakkautta, iloa, valoa, terveyttä, runsautta. Aloinkin ihan randomisti lähetellä samoja asioita kelle tahansa ihmiselle, joka vain tupsahti mieleeni tutuista ystäviin ja perheenjäsenistä työkavereihin. Hyvä keino käyttää yöllinen luppoaika hyödyksi, ilman, että mieli alkaa pyörittää paniikkia tulevan päivän jaksamisesta ja ajatuksia siitä, että nukahtaakos sitä enää ollenkaan vai valvooko aamuun. Aikamoista, miten tuo täysikuu voi vaikuttaa. Toiset taas kuulema nukkuvat paremmin kuin koskaan juuri täydenkuun aikaan. En sitten tiedä, miten paljon omat uskomukseni nukkumisestani täysikuun aikana vaikuttavat uniini, johtuuko täysikuun huono unisuus siitä, että uskon omaan valheeseeni. Voihan se olla, että jo hyvissä ajoin tulee maalailtua nukkumattomuuden mörköjä seinille ja näin ne uskomukset ja ajatukset sitten toteuttavat itseään. Ensi kerralla voisinkin kokeilla jotain uutta suhtautumistapaa omaan nukkumiseen kyseisenä aikana!

Että energiat ovat sanotaanko melko vähissä tänään, mutta kun vain sain silmäni revittyä auki, päätin, että en anna oman alhaisen energiatasoni häiritä itseäni enkä ketään muutakaan, vaan otan päivän vastaan sellaisena kuin se tulee. Tietenkään sitä ei ole näin vähän nukkumisen jälkeen ihan täysissä sielun ja ruumiin voimissa, mutta nyt on näin ja huomenna taas toisin. Itseäni auttaa jo paljon ajatus siitä, että itse voin vaikuttaa asenteeseeni. Väsymyksen lietsomisen ja siitä murehtimisen sijaan onkin parempi keskittyä siihen energiaan, joka itsessä on. On ihan turha paisutella asiaa, joka itseä harmittaa. Aamun mantrani olikin: keskityn hyvään. Toki harmituksen voi ja saakin tuoda esiin, mutta kerta jo riittää. On ihan turha viljellä keloja, jotka saavat olomme vain entistä harmistuneimmiksi. Pirskatin vaikeaa vain välillä on päästää niistä ajatuksista irti. Olen kuitenkin kehittynyt rutkasti tässäkin asiassa. Ennen juurikin väsyneenä ja huonosti nukkuneena olin kaikkea muuta kuin hyvää seuraa ja nykyään se ei oikeasti vaikuta fiiliksiini tai olemukseeni juurikaan.

Ja liikunta, se auttaa, vaikka sitä olisi kuinka väsynyt. Vaikka sitä kuinka poikkinaisena raahautuisi jumppasaliin, tunnin jälkeen olo on kuin eri ihmisellä. Toki väkisin ei kannata liikkua ja joskus on hyvä pitää sittenkin lepopäivä, mutta itseäni liikunta virkistää jopa pitkiä päiväunia tai kahvia enemmän. Ja miten mukavaa olikaan eilisellä sisäpyöräilytunnilla, jonka kävin tuuraamassa. Minulla ei ole vakituista sisäpyöräilytuntia aikatauluissani tällä hetkellä ollenkaan, mutta eilen neljä vanhaa tuttua asiakasta kyseli, milloin tulen takaisin ja ohjaanko jossain muualla tällä hetkellä. Kun sitten tunnin lopuksi vielä eräs vakkaripolkija vakuutti vanhan tatsin olevan tallella, niin kylläpä tuli hyvä mieli! Positiivisella palautteella on ihmeellinen voima, vaikka toiset sanovat, että ei saisi antaa niin negatiivisen kuin positiivisenkaan palautteen itseään hetkauttaa suuntaan tai toiseen. Tällä kertaa minä annoin hetkauttaa!

Hienoa alkanutta viikkoa sinulle! Keskittykäämme hyvään.