Laskettelun opettelu aikuisena – mahtava reissu Ylläkselle

Majoitus on saatu ilmaiseksi Lapland Hotels Saagasta

Tammikuun puolivälissä suuntasimme kohti Yllästä 11-vuotiaan ja mösjöön kanssa. Olin päättänyt jo viime vuonna Rukan reissulla, että vuosi 2022 olkoon se vuosi, kun laitan ensi kertaa laskettelusukset jalkaan. En ole koskaan lasketellut, vaikka (aikuis)perheessäni joko kaikki laskettelevat tai lautailevat. Muistan, kun lapsuudessa ja nuoruudessakin olin niitä harvoja, joka ei tätä taitoa ollut koskaan edes kokeillut.

Pakko sanoa, että koska en ole lasketellut, en ole myöskään ollut niin perillä, mikä paikka on missäkin, ja Ylläkset, Pallakset ja Levit ovat menneet mielikuvissani iloisesti sekaisin. Ensimmäisen Ylläksen reissun jälkeen olenkin taas huomattavasti viisaampi.

Pitkä viikonloppu Ylläsjärvellä

Koska aikaa oli käytössämme torstaista sunnuntaihin, lähdimme matkaan lentokoneella. Hieman kirpaisi, sillä liput Lappiin maksoivat kolmelta liki 800 euroa, kun taas Keski-Eurooppaan olisi päässyt muutamilla satasilla. Olimme vuokranneet auton, koska ajattelimme, että olisi kiva käydä Levillä, mutta niinpä se jäi haaveeksi tällä kertaa, aika ei vain yksinkertaisesti riittänyt kaikkeen, mikä olisi pitänyt toki ymmärtää jo ennen reissua. Kittilän kentältä oli matkaa Ylläsjärven puolelle reilu 30 kilometriä.

Saavuimme torstaina Ylläkselle ja majoituksen olin saanut näkyvyyttä vastaan Lapland Hotels Saagasta. Se osoittautui aivan loistavaksi sijaintinsa puolesta. Ylläsjärven puolella sijaitseva Lapland Hotels Saaga on ihan rinteiden juuressa, mikä osoittautui meille ihan loistojutuksi.

Saimme huoneen ensimmäisestä kerroksesta rinteen puoleisesta siivestä. Koska kuopuksella ei vielä ollut omia varusteita eikä luonnollisesti myöskään minulla, kävimme vuokraamassa välineet Saagan vuokraamosta, josta sai ostaa myös hissilippuja. Sopivat vuokrakamat löytyivät ja hintaa sekä minun että lasten kamoille tuli kolmen päivän ajaksi 197 euroa. Vuokrakamat ovat tosi kätevät, mutta olen jo alkanut katsella omia varusteita alennusmyynneistä.

Lapland Hotels Saagassa on kylpylä keskellä tunturia

Lapland Hotels on suomalainen hotelliketju, jolla on pitkä historia ja johon kuuluu lähes parikymmentä hotellia ympäri Suomea. Lapissa sillä onkin monta hotellia, joista Saaga – Ylläksen maamerkki – on yksi suosituimpia. Saaga on ollut olemassa 2000-luvun alkupuolelta. Hotellin yleiset tilat kokonaisuudessaan ja myös hotellihuone kylpyhuonetta myöten olivat todella siistejä, ja tunnelma kodikas.

Aamupala Saagassa oli täydellinen ja niin monipuolinen, että pystyin maistamaan vain murto-osaa. Puuron ystävänä mutta huonona puuron kokkaajana olin erityisen onnellinen täydellisen suussa sulavasta kaurapuurosta. Myös ravintolasali miljöönä oli mukavan kotoisa ja aamupalaseuranamme tammikuun puolivälissä oli pääosin ranskalaisia turisteja. Oli ihana juoda aamukahvia isojen ikkunoiden ääressä ja katsella, kun päivä alkoi valjeta.

Saaga on tunnettu myös kylpylästään, jossa on höyrysauna ja tavallinen sauna, erilaisia altaita porealtaasta lasten kahluualtaaseen sekä pidempään altaaseen, jossa pystyy uimaan matkaa. Tällä kertaa emme itse käyneet kylpylässä pulikoimassa, koska päivät kuluivat ulkona ja illalla oli meininki niin väsynyttä, että parasta mitä tiesimme, oli löhötä sängyllä ja katsoa telkkaria (meillä ei ole tv:tä kotona, joten se on reissuilla arjen luksusta). Kylpylään olisi kuitenkin ollut kätevä siirtyä huoneesta kylpytakki päällä, ja ensi kerralla sen varmasti testaamme. Kylpylä on ollut avoimena myös muille kuin hotellissa majoittuville kertamaksua vastaan, mutta vallitsevasta tilanteesta johtuvien erilaisten rajoitusten vuoksi kannattaa selvittää, että varmasti on niin, jos sinne aiot suunnata.

Saagassa on myös pieni kuntosali, joka oli varustukseltaan täysin riittävä esimerkiksi omaa treeniäni ajatellen. Korona-aikana salille buukattiin vuoro, ja siellä näyttikin olevan vain muutama ihminen kerrallaan.

Miten aloin lasketella?

No niin, miten se laskettelu sitten eteni? Aloitin mattohissistä ja rinteestä, jolla ei ollut edes nimeä. Itse kutsuin sitä vauvojen rinteeksi, koska muutama kanssalaskijani oli pieni taapero. Myös kuopukseni, joka on vaihtanut sukset lumilautaan, oli samassa rinteessä isänsä opetuksessa. Rukalla ostimme hänelle muutaman yksityistunnin, mutta nyt ulkopuolinen opettaja ei innostanut. Itse ajattelin, että jos kaatuilen koko ajan, ostan myös opetusta. Sitä en kuitenkaan sitten toistaiseksi tarvinnut.

Ensimmäisen päivän menin liukuhihnalta mattohissillä ylös, ja lasku alas. Jotenkin vain ymmärsin heti, kuinka kehoa tulee käyttää ja miten laskea rentona alas. Illemmalla tosin keskittyminen herpaantui ja vedin kunnon lipat, mutta se olikin sitten ainoa kerta kun kaaduin, vaikka olin varautunut siihen, etten pysy pystyssä lainkaan. Kaatumisessakaan ei ole mitään pahaa, kunhan ei kaadu käden päälle tai muuten satuta itseään. Siitä itselläni on kokemusta longboardatessani, ja silloin lopputulos oli murtunut kämmen, jonka kuntoutumisessa kesti pari vuotta.

Seuraavana päivänä aloitin samasta kohtaa, mutta kävin sitten ostamassa 3 tunniksi hissilipun. En ole ollut koskaan lasketteluhississä (paitsi Vaarojen maratonilla hississä, jossa istuttiin vierekkäin ja jolla siirryttiin kisa-alueelle alaparkkikselta), ja kysäisinkin henkilökunnalta, miten sompahissiä käytetään. Ensimmäisellä kerralla sydän pamppaili, mutta kun hissiin menoa toisti, niin se olisi lopulta sujunut vaikka silmät kiinni. Sompahissillä siirryin siis loivaan Vekkulirinteeseen, jota tulin alas taas useita kertoja.

Kolmantena päivänä ostin jälleen hissilipun kolmeksi tunniksi, ja aloitin ensin taitojen hiomisen jo edellispäivältä tutulta Vekkulirinteestä. Tällä kertaa siirryin pujottelemaan rinteen auringonkukkien ja muiden esteiden ympäri ja oli mukava nähdä, että Vekkulissa oli myös muita aikuisia harjoittelemassa esimerkiksi lumilaudan kanssa. Kun Vekkuli oli otettu niin sanotusti haltuun, päätin siirtyä puurajalle. Jälleen edessä oli uusi kokemus: ankkurihissin käyttö ensimmäistä kertaa. Koska paikalla ei ollut henkilökuntaa, odottelin hetken, että joku muu tuli hissille. Katsoin, mitä tyyppi teki ja tein itse samoin. Ja kas, yhtäkkiä olin matkalla kohti puurajaa ja tekniikkarinne ykköstä, joka on pituudeltaan 1200 metriä ja verttiä siinä on 180 metriä. Koska rinne oli merkitty helpoksi ja lapsille sopivaksi, oletin selviäväni siitä, vaikka ensimmäisellä laskulla luulin kuulevani aluksi pulssini ja jalat tärisivät.

Ja niin kuulkaa selvisin! Alhaalla itketti ja nauratti yhtä aikaa. Ja ei muuta kuin kohti hissiä ja uudestaan!

Huimaa kehitystä laskettelussa kolmen päivän aikana

Pakko sanoa, että omasta mielestäni kehitykseni kolmen laskupäivän aikana oli huimaa, ja siirtyminen ensimmäiseen ”oikeaan” rinteeseen oli itselleni ihan huikea voitto. Ehkä asiassa auttoi se, etten ollut osannut kuvitella mitään, ja olin valmistautunut olemaan koko reissumme ajan loivassa vauvojen rinteessä. Olin tyytyväinen, että olin aloittanut maltillisesti ja edennyt fiiliksen mukaan, ja antanut itselleni luvan olla aloittelija.

Tunsin suurta onnistumisen iloa ja siirryin puurajalle vielä uusia kertoja. Lopetin uuden taitoni harjoittamisen kuitenkin silloin, kun vielä jaksoin keskittyä. Uuden taidon oppiminen aikuisena on kyllä ihan parasta, ja harrastukseni saa jatkoa ihan takuulla.

Tuulinen sää, pakkasta pari astetta

Tammikuun puolivälissä rinteissä ei tosiaankaan ollut ruuhkaa. Ainoan kerran kun jonoa kertyi, oli Gondoliin. Siksikin laskettelun aloittaminen tuntui helpolta, kun sai mennä todella omassa kuplassa, Vekkulissakin olin monesti yksin.

Pakkasta oli joitain asteita, mutta useimpana päivänä tuuli oli todella kova. Siksi gondolikaan ei kulkenut kuin yhtenä päivänä, jolloin toki säntäsimme heti ylös asti, ja mösjöö, joka lumilautaili sieltä alas, meni gondolilla useita kertoja. Maisemat olivat ihan mielettömät ja taivas hehkui oranssina. Voin hyvin kuvitella, miksi Lappi lumoaa niin talvella kuin kesälläkin.

Reissu oli siis mielettömän onnistunut monella tavalla. Lapland Hotels Saagan sijainti oli meitä kaikkia –yhtä kokeneempaa, yhtä suksista lautaan vaihtanutta ja itseäni aloittelijaa – ajatellen ihan huippu. Kaiken tasoisiin rinteisiin pääsi muutaman minuutin kävelyn jälkeen. Hotelli oli todella rauhallinen, hiljainen ja sen siisteys oli huippuluokkaa. Myös näin poikkeusaikana siellä oleminen tuntui turvalliselta.

Ylläsjärven puoli on pieni ja rauhallinen paikka, mikä sopi meille täydellisesti. Mitä siellä hieman kävelimme ees taas, tarjolla oli Hesen lisäksi muutamia urheiluliikkeitä ja joogasali, josta muuten ostin aivan ihanat korvakorut.

Ehdottomasti haluan Ylläkselle uudestaan, se on helppo hiihto- ja skimbakansan kohde ja sopii loistavasti myös laskettelun aloittajalle. Ja Saagassa yöpyisin mielelläni uudestaankin. Ja hei – lämmin suositus laskettelun aloittamiselle oli ikä sitten mikä tahansa.