Listarakkautta
Olen listaihminen. Poden listarakkautta, vaikka pahimmasta listafriikkeydestäni olen toipunut. Ruokakauppaan menen listan kanssa silloin, kun ostettavaa on enemmän. Työpöydälläni on listoja, joista asioiden yliviivaaminen tuottaa minulle suurta iloa ja helpotusta. Uuh, se tunne, tiedäthän!
Listoista tykkään siksi, että ne vapauttavat aivokapasiteettiani paljon iloisempiin asioihin kuin muistamiseen. Tai sen muistamiseen, mitä piti muistaakaan! Se, että yrittää muistella, mitä piti muistella, on kovin kuluttavaa.
Mutta ihaniin uutisiin: Minulla alkaa tänään viikon loma! Viime vuonna ei tullut juuri lomailtua, siksi olen niin iloinen. Kun palaan töihini viikon lekottelun jälkeen, tiedän heti, mitä tehdä, sillä kirjoitin listan jo valmiiksi. Mihinkäs listaihminen listoistaan pääsisi.
Joskus olen tehnyt listan myös viikonlopuksi asioista, joita haluan tehdä. En kuitenkaan aio tehdä mitään suorittaen, vaan enemmänkin hyvän fiiliksen kautta. Tässä se tulee, tämän viikonlopun ja ensi viikon lista:
Haistelen kukkia.
Huolen ja stressin iskiessä kysyn itseltäni, ovatko ajatukseni totta.
Pysähdyn todella kuuntelemaan, kun linnut laulavat.
Katson, miten aurinko (toivottavasti) nousee.
Käyn luennoimassa paremmasta arjesta ihmisille.
Syön ruokani ajatuksella ja pureskelen sen hyvin, ilman kiirettä ja hotkimista.
Hymyilen ventovieraalle.
Keskityn asioihin, jotka tuovat hyvää mieltä.
Vietän aikaa rakkaideni kanssa ilman, että näprään kännykkääni vartin välein.
Keskityn kuuntelemaan ja todella kuulemaan.
Nauran paljon.
Katson sinua silmiin.
Tiedostan, että asiani ovat kokonaisuudessaan ihan hyvin.
Olen kiitollinen siitä, mitä minulla on.
Kehun, kun on aihetta.
En pidä mitään itsestäänselvyytenä.
Ajattelen ihmisiä ja lähetän heille ajatuksissani virtaa ja rakkautta.
Asså, puhun vierasta kieltä.
Tarjoan apuani.
Nostan lasillisen tälle hetkelle.
Sanon itselleni joka aamu jotain kaunista.
Annan positiivista palautetta itselleni ja muille.
Teen jonkun asian uudella tapaa.
Olen sinulle sellainen kuin toivon sinun olevan itselleni.
Annan valoni loistaa.
En puhu lapsilleni älä-kieltä.
Uskon, että kaikki onnistuu ja ihmeitä tapahtuu.
Lähetän viestin ystävälle.
Tiedostan sen, ettei mikään kestä ikuisesti.
Luen kirjaa.
Iloitsen pienestä.
Kuuntelen hiljaisuutta.
En mieti tekemättömiä asioita, vaan kiitän itseäni kaikesta, mitä olen jo tehnyt.
Rakastan isosti.
Opettelen vain olemaan.
Olen oma itseni.
Siedän arjen kaaosta ja epävarmuutta.
Oivallan, että valinnoillani voin oikeasti vaikuttaa.
Teen asioita, joita haluan tehdä.
Ymmärrän sen, ettei tavallisia päiviä olekaan.
Tiedostan, että elämä on ihme.
Muistan, että olen arkeni arkkitehti.
Oho, tulipa pitkä lista, mutta suurin osa asioista ovat ihan ilmaisia toteuttaa! Vaikeinta on ollut joskus ennen tuo älä-kielestä luopuminen ja kännykän räpläämisen lopettaminen, mutta jonkin verran olen näissä asioissa jo edistynyt.
Mitä sinä aiot tehdä viikonloppuna? Listan saa mielellään kopioida!
Rentouttavaa olemista!
Maria
Ihana lista! Mulla on kans monia. Käyn niitä usein läpi, päivittelen ja raksin pois toteutuneet ja lisään uusia sen mukaan miltä tuntuu. Mitä teen viikonloppuna?? olen kiitollinen kaikesta, annan perheelle huomiota ja läheisyyttä, yritän ulkoilla ja levätä ja mietin kuinka saan kotimme mukavammaksi ja leikkisämäksi. Meil on nuorimmainen ollut viikon kipeänä.Hän on silti sitkeä.
pauliina
Minäkin olen listaihminen. Kerran tein listan, millainen ihminen haluan olla/olen
kertoi sen miehelleni, hän sanoi, että liikaa vaatimuksia itselle. Sen jälkeen unohdin sen…toivottavasti löytäisin sen vielä joskus. Itselläni on lähes vapaaviikonloppu, kun olen vieläkin vähän kipeä. Masentaa makaaminen ja en saanut mitään aikaiseksi. Katsoin yhtä sarjaa vaan monta jaksoa ja lapsi oli koko ajan ruudun äärellä. Onko sinulla tukiverkkoa arjessa mukana? Meillä ei ketään ja olemme aika väsyksissä kroonisesti… Vanhin lapsi 10v.
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos MARIA kommentistasi! Kiva kuulla, että on muitakin listaihmisiä 🙂 Pikaista paranemista pikkuiselle!
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos pauliina kommentistasi ja pikaista toipumista sinulle! Hauska idea tuo tehdä lista itsestä. Uskon, että joskus on ihan hyvä listata näitä omia kehityskohteita ja asioita, mitä haluaa tehdä ja millainen olla. Mutta totta se, ettei listojakaan kannata suorittaa vaan pitää niitä enemmän apukeinoina.
Kurjaa, ettei tukiverkostoja ole, se on varmasti väsyttävää. Toivottavasti olisi mahdollisuus saada edes ystäviltä tai naapureilta apua. (Itse asun samassa kaupungissa lapsuudenperheeni kanssa ja autamme sisarusten kesken puolin ja toisin. Arvostan suuresti tätä ja olen siitä kyllä kiitollinen, enkä tosiaan pidä itsestäänselvyytenä.)
Toivotan sinulle mukavaa alkavaa viikkoa!