Miksei aina voi olla maanantai?

Pistäydyimme Kaapelitehtaalla. Tunnen oloni tervetulleeksi uudelle työhuoneelleni. Lattia kiilteli työpisteeni kohdalta uutukaisessa maalissaan ja nimeni luki jo ovessa. Hyvä fiilis!

Ja työpöytäni on nyt paikallaan. Kuten aikaisemmin kirjoitin, sain sen vanhemmiltani. Vanha Billnäs-kaunotar on alunperin äitini edesmenneen ystävättären. Pöytä on viime vuosikymmenet ollut isäni käytössä. Nyt se on minun. Tällaisen historian omaavan pöydän ääressä kirjoitellessa syntyy varmasti hyvää jälkeä.

Pöydän laatikoita koristavat leimat.

Työrintamalla on nyt hetken verran hässäkkää, mutta kun saan nämä samaan syssyyn sattuvat deadlinet kunniakkaasti hoidettua, niin sitten on taas hetken ajan iisimpää. Tämä arvaamattomuus on freelanceriuden sekä hyvä että huono puoli. Joku saattaisi käyttää sanaa epävarmuus, mutta itselläni on tällä hetkellä kaikkea muuta kuin epävarma olo. I feel great!!

En siis ole lainkaan huolissani. Olenhan vasta alkanut ilmoitella, että olen taas käytettävissä.

Ja olisipa hauskaa, jos saisin muita kirjoitusprojektejakin edistettyä kesän aikana. Ja lomaillakin aion. Voi olla, että löydän itseni tulevana kesänä upottamassa varpaitani kreetalaisen uimarannan pehmeään santaan.

Tässähän saa maanantaina lähteä töihin. Jos nyt kuitenkin malttaisin ensin viettää viikonloppua. Kliffaa, hei!