Mitä haluat tuntea?

Kiirettä vai rauhaa? Iloa vai apatiaa? Stressiä vai fiilistä, että kaikki järjestyy? Energisyyttä vai vetämättömyyttä?

Aamulla satuin kävelemään perheen ohi, jossa vanhemmat kiskoivat tarhaikäisiä lapsiaan ulos autosta päiväkodin kupeessa. Isä avasi auton jalkakäytävän puolisen takaoven ja totesi lapselle, että nyt on kiire, meillä on kiire ja äiti avasi samaan aikaan auton oven kadun puolelta toiselle lapselle huikaten, että nyt juostaan. Kun vielä käännyin vilkaisemaan heidän peräänsä, perhe eteni puolijuoksua tarhan pihalle lapsia sylissään kantaen. Että sellainen aamu heillä, ja ah, niin tuttua varmasti meille kaikille.

Jäin sitten miettimään tuota näkemääni. Ajattelin, että eipä ole ihme, että porukka on niin stresseissä koko ajan, kun tuohon rumbaan joutuu usein jo vanhempien avustamana vain vaippaikäisenä. En todellakaan tahdo soimata juuri kyseisiä vanhempia, ja voin hyvinkin sanoa, että olen sortunut samaan erityisesti vanhempien tyttärieni ollessa pieniä. On ruuhkavuosia ja on vähemmän ruuhkaisia vuosia, mutta silti ei voi ajatella, että puuyksiössä sitten ehtii levätä ja ennen kaikkea nauttia, nyt suoritetaan. Tiedän toki, että joskus vain aamujen aikataulut ovat mahdottomat, mutta itse olen havainnut nyttemmin sen, että mitä enemmän kiirehdin, sitä hitaammin (pienet) lapset tekevät aamutoimiaan tai ylipäänsä edes kävelevät! Juuri eilen aamulla, kun pyrin ehtimään kaksvuotiaan kanssa tiettyyn bussiin, hän pysähteli vähän väliä poimimaan esimerkiksi koivun silmuja kadulta ihmetellen suureen ääneen, että oooh, vad är den där. Hänellä ei ollut kiire, vaan hänellä oli kaikki aika ympäristönsä ihailemiseen ja asioiden todelliseen näkemiseen. Onnistuin vastailemaan kaksvuotiaan kysymyksiin kohtuullisen rauhallisena, sillä tiesin, että hoputtaminen ja ääneni kiristyminen saisi lapsen näkymättömät jarrut päälle emmekä sitten etenisi ainakaan mihinkään. Mutta vielä noista aikatauluista, itsehän me ne (liian tiukoiksi) asetamme. Toki paineita tulee vaikkapa työelämästä, mutta silti.

Tässä pätee sama asia kuin niin monessa muussakin asiassa. Stressaaminen, kiirehtiminen ja hoputtaminen eivät vain auta, vaan sellainen saa kaikkien asianosaisten olon hektiseksi ja rauhattomaksi. Ja onhan päivä tosi inhottava aloittaa, jos heti aamusta on jo sisäinen kiireen tuntu päällä. Tunne, että koko ajan on myöhässä eikä millään ehdi tehdä kaikkea. Aikuiselle sen vielä sallin, sehän on omaa mokaa. Mutta että tartuttaa tuo kurja fiilis lapsiinkin, se ei ole reilua. Sitä paitsi: kiireen tunnun kun ei tarvitse olla edes meidän aikuisten luonnollinen olotila, vaan energiahoitaja Katikin muistutti aivan mahtavissa sessareissamme, että ihmisen luonnollisen olotilan tulisi olla selkeys, rentous, rauha, ilo ja elinvoima. Ja kuulkaas, nyt käsi pystyyn, kuinka moni voi sanoa tuntevansa juuri noita edellä mainittuja tunteita juuri tällä hetkellä? Vai onko olo sittenkin enemmänkin ärsyyntynyt, stressaantunut, kiireinen ja kireä? Mutta ajatelkaas, sen ei tarvitsisi olla noita jälkimmäisiä! Pysyvä olotilamme toki pienellä elämän vuoristoratatwistillä maustettuna saa todellakin enimmäkseen olla juuri myönteinen: rento, iloinen ja onnellinen.

Monesti pidämme normaalina olotilanamme jotain sellaista, johon me olemme vain yksinkertaisesti tottuneet. Ja aina se, mihin olemme tottuneet, ei tee meille hyvää tai saa meitä iloiseksi. Mutta ihminen vain on sellainen, että kaikkeen tottuu, jopa epämukavuuksiin. Ja kun asioista ja tavoista tulee automaatioita, emme välttämättä osaa edes kaivata muuta. Eikö ole jännä! Olemme urautuneet tekemään ja suorittamaan asioita niin kuin olemme ne aina tehneet. Ja kun on vähän väliä kiireinen, stressaantunut tai alakuloinen, ei ehkä edes osaa ajatella, että arki voi todellakin pääasiallisesti olla jotain aivan muuta, aivan päinvastaista ja aivan ihanaa, elämä saa olla pääosin nautintoa elämäntilanteesta riippumatta. Sitä välttämättä ei tule edes mietittyä, että millaista olotilaa haluamme päivittäin kokea. Itsekin olen havahtunut näihin kysymyksiin vasta viimeisen vuoden pari aikana. Nykyään herätessäni useimmiten siksi juuri mietinkin, että mitä ihanaa haluan juuri tänään kokea. Kokeilkaas! Tuon kysymyksen esittäminen itselle heti simmujen avauduttua virittää fiilikset plussan puolelle ja vaikka tuntisi itsensä kuinka väsyneeksi, päivästä muodostuu heti aamusta mukavampi ja väsymyskin unohtuu, kun miettii kaikkea sitä ihanaa, mitä eteen voi tulla.

Elämä on täynnä valintoja. Me voimme vaikuttaa itseemme tekemällä asioita, jotka meissä herättävät hyviä tunteita, kuten iloa. Haluammeko olla energisiä, iloisia ja hyvällä tuulella vai haluammeko olla nuutuneita, ahdistuneita, stressaantuneita ja surumielisiä. Ei luulisi olevan vaikea valinta.

Huonoista tunteista voi todella vapautua pysähtymällä, hengittämällä tai erilaisin hiljaa mielessä tehtävin harjoituksin. Antaa niiden huonojen fiilareidenkin tulla ja toivottaa niille sitten heiheit, niiden ei tarvitse todellakaan olla kanssamme jäädäkseen. Itse olen viime viikkoina pyrkinyt pysyttelemään ennen kaikkea omassa voimassani: kiitos, että saan yhdistyä omaan sielun energiaani. Toimii yllättävän hyvin ja helppoa tehdä hiljaa mielessään vaikka metromatkalla. Kun tuntee olonsa hyväksi, vahvaksi ja turvalliseksi, tietää, että juuri nuo asiat löytyvät omasta itsestä, ne ovat meille tarjolla koko ajan. Ja kun niihin tuntemuksiin vain malttaa keskittyä, arki on paljon helpompaa. Oikeastaan kaikki siinä arjessa.

Tässä vielä pari käytännön vinkkiä hiljattain Kodin Kuvalehteen kirjoittamastani kiirejutusta:

Näe, mitä sinulla on. Poimi viisi kaunista ja sinulle mieleistä asiaa juuri tästä hetkestä ja nauti niistä.

Älä tee mitään. Opettele olemaan läsnä. Varaa joka päivä aikaa vain olemiselle. Vietä vartti niin, että et tee mitään. Aluksi viisitoista minuuttia tuntuu ikuisuudelta, mutta pikku hiljaa se alkaa sujua.

Keskity hengitykseen. Oman hengityksen tiedostaminen auttaa akuuttiin kiireen tunteeseen.

Laita arvot kohdilleen. Listaa viisi sinulle tärkeintä arvoa. Sen jälkeen mieti, miten hyvin ne toteutuvat elämässäsi juuri nyt.

Huolehdi itsestäsi. Palaa perusasioiden äärelle: liiku riittävästi, lepää runsaasti ja syö terveellisesti.

Keskity haluamaasi. Kiirettä jatkuvasti ajattelemalla tunne kiireestä lisääntyy. Ajattele siis sitä, mitä haluat, älä sitä, mitä et elämääsi kaipaa. 

Iloista päivää sinulle!