Mitä oikein haluan elämältäni..

..On kysymys, joka kannattaa esittää itselleen vaikka kerran vuodessa.

Miten upeista ilmoista olemme saaneet nauttia! Mutta silti meikäläisellä on jo syksyfiilistä ilmassa. Syksy on itselleni vuosi toisensa jälkeen tarkoittanut aina freesiä, uutta alkua. Silloin tekee mieli aloittaa vähintäänkin räsymattojen kutominen, italian kielen opiskelu ja longboardaus ja keskittyä taas kesächillailun jälkeen kokonaisvaltaisesti  siihen, mitä elämältään oikein haluaa. Totta kai on hyvä ottaa rennostikin ja vain virrata hetkessä mukana, mutta uskon siihen, että jos ei aika ajoin käy omia tavoitteitaan, toiveitaan ja unelmiaan läpi, ei niitä kyllä saavutakaan. Toisaalta syksy on myös itselleni sitä aikaa, kun helposti tulee kahmittua liikaa tekemistä! Jännä nähdä, milloin oppii, että joskus liika voi todellakin olla liikaa. Mutta joka tapauksessa, välillä, syksyllä, onkin hyvä pysähtyä miettimään, ovatko omat teot ja ajatukset sellaisia, että ne vievät kohti sitä, mitä haluaa. Vai tuleeko sitä haahuiltua siellä täällä ilman mitään suunnitelmia ja tehtyä vähän sitä sun tätä, mikä ei oikein edes johda minnekään. Tai ei ainakaan johda sinne, minne haluaa.

Pihlajasaari Helsingissä, huippupaikka!

Toki kaikkihan eivät edes tiedä, mitä haluavat. Itsekin mietin aina aika ajoin, mikä ihme minusta tulee isona. Mutta jos ei tiedä, mitä haluaa juuri n y t, silloin tulee helposti ajelehdittua, vaikkei sitten ehkä ole oikein tyytyväinen nykytilaankaan. Sitä saattaa myös sabotoida toiveitaan ja haaveitaan jopa tiedostamatta vaalimalla vanhentuneita uskomuksia itsestään, taidoistaan, mahdollisuuksistaan ja elämäntilanteestaan. Se, ettei joskus ole saavuttanut jotain, ei tarkoita, että asia olisi yhä tavoittamattomissa. Se, että joskus on ollut jonkinlainen, ei tarkoita, että on sellainen enää. Se, mitä ennen on halunnut, on nyt ehkä nähnyt päiväyksensä. Nyt on nyt ja ennen oli ennen. Siksi on tärkeä miettiä tätä hetkeä joka toki samalla on maailman parasta multaa upealle tulevaisuudelle.

Suosittelen retkikohteena! Lautta sinne lähtee Ruoholahdesta.

Mutta huomaanhan itsestänikin sen, että mieli niin mielellään liimautuu eilispäivän tarinaan. Se tietää sen, mitä eilen ja koko menneisyydessä tapahtui, ja luulee ainakin välillä, että se on sitä, mitä tänään ja tulevaisuudessa tapahtuu. Uskon kuitenkin vahvasti, ettei asian tarvitse olla näin, mutta pääkoppamme vaativat hieman kouluttamista ja ajatuksemme suodatinta, jotta voimme halutessamme uudistua ja kuvittaa elämämme raikkailla tarinoilla kaikkien niiden vanhojen stoorien sijaan.

Itse pyrin joka aamu todella muistamaan sen, että jes, ihanaa, minulla on uusi päivä edessä, jota vielä ei ole koskaan ollut! Että jotain uutta ja ihanaa voi yhtä hyvin tapahtua! Pyrin myös keskittymään tunteeseen, että ihanaa ”vain” saada olla elossa. Sehän on enemmän kuin riittävästi muttei silti estä unelmoimasta ja haaveilemasta. Läsnäolo hetkessä on hyvästä, muttei sekään tarkoita sitä, että sen täytyisi olla suorittamista. Omaa mieltään toki voi lempeästi muistuttaa siitä, että haloo pahvi, herää nyt! Siis silloin jos mieli lähtee vaeltelemaan liian intohimoisesti kaiken vanhan skeidan parissa tai on turhan palavasti jossain kaukana. Nykyhetki on se, mihin voimme juuri nyt vaikuttaa, mutta tämän asian tiedostaminenkaan ei estä unelmoimasta.

Yes I will.

Jos kesällä istuinkin laiturilla ja unelmoin, niin nyt olen todella uppoutunut siihen, miten saisin tehtyä joskus ehkä niistä vielä kauempana olleista haaveistani tavoitteita. Unelmointi on täysin tervettä ja kuuluu kaikkien perusoikeuksiin. Se ei ole väärin, se on ihan oikein. Se on ollut suuria oivalluksiani tässä elämässä.

Että näin, minä saan unelmoida, mutta jos en olisi hyvinkin tyytyväinen elämään nyt, tuskin olisin sitä sittenkään, kun se mahdottominkin tavoitteeni on toteutunut. Ja niitähän riittää! Poden esimerkiksi kammottavaa autokuumetta, ja olen palavasti rakastunut Porschen Cayenne -malliin. Miten voi olla, että minne tahansa menen, näen aina sellaisen, ehkä noin viisi sellaista eri autoa päivässä! Haluaisin myös päästä purjehtimaan, mitä en ole koskaan tehnyt. Haluaisin matkustella paljon, mikä ei ole ollut juurikaan mahdollista viime vuosina. Mutta kaikkein eniten haluan kuitenkin elää tätä iloista, täysipainoista ja nautinnollista arkea, arvostaa vielä enemmän olemassaoloani enkä vain hengitellä kituuttaen elämän läpi. Ja niin, haaveilenhan myös yhtämittaisista yöunista, jolloin laittaisin pääni tyynyyn ja heräisin vasta 10 tuntia myöhemmin.

Tärkein asia.

Mutta kaikelle on aikansa, se oikea. Onneksi unelmointi ei estä elämästä tässä hetkessä. Ja kun arki välillä tökkii, tuntuu tasapaksulta ja yllätyksettömältäkin, ja fiilis on kuin päiväni murmelina –leffasta, kannattaa todella kiinnittää huomio siihen, mikä on hyvin (ja sen lisäksi vähän unelmoida)! Kiitollisuus on mahtava, elvyttävä voima ja se, ettei pidä elämässä mitään itsestäänselvyytenä, saa arjen taas näyttämään hehkuvalta, vaikkei tapahtuisi mitään ihmeellistä, ei olisi sitä Porschea eikä säännöllisiä ulkomaanreissuja. Ne kymmenen tunnin yhtämittaiset yöunet taitaisivat sitä paitsi mennä joka tapauksessa toivelistallani auton ja matkustelun edelle!

Torstai on toivoa täynnä. Tykkää arjestasi.