Moka on lahja

Usein meitä ja tekemisiämme rajoittavat uskomukset omasta itsestämme ja kyvyistämme.

En mä osaa, en mä ehdi, en mä jaksa, ei musta oo siihen, se ei onnistu kuitenkaan, se menee varmasti pieleen, joku muu tekee sen varmasti mua paremmin. 

Puppua, sanon minä.

Itse ohjasin aikanaan haastavia koreografisia aerobic-tunteja, joissa pyörittiin, hypittiin ja mentiin lujaa. Vaikka ohjaamisen piti olla hauskaa, jälkikäteen muistan olleeni superstressaantunut tunneista ja hyvin epävarma itsestäni. Mietin aina, osaanko opettaa sarjat loogisesti jumppaajille ja mahtavatko tunnit olla tarpeeksi haastavia. Pelkäsin epäonnistumista hulluna, sillä silloinhan olisi tapahtunut… niin mitä? Mietin ihan liikaa, mitä muut minusta ja tunneistani ajattelevat. Tunneilla kävi ihmisiä ja erityisesti paljon vakiotreenaajia. Jos olisin ollut aivan penaalista, tuskin sinne kukaan olisi tullut.

Minua onkin suuresti ilostuttanut ja liikuttanut, kun olen saanut useamman positiivisen palautteen tunneista näin jälkikäteen. Nyt pelkääminen ja stressaaminen tuntuvat aivan typerältä ja turhalta.

Nykyään en liikoja kelaile, vaan otan mielelläni esimerkiksi työrintamalla uusia haasteita vastaan. Syöksyn tunteella mukaan. Tosin usein vasta sitten alan miettiä, että jaahas, mitenhän tämän(kin) jutun nyt sitten hoidan. Aina on ratkaisu löytynyt.

Olen lakannut myös pelkäämästä mokia, sillä niitähän nyt sattuu aina. Entäs sitten? Ei niitä muista kukaan ainakaan sadan vuoden päästä.

Ei tarvitse olla täydellinen, että voisi tehdä jotain! Paljon tärkeämpää on se, että uskaltaa. Uskon täysin siihen, ettei todellakaan ole häpeällistä olla jotain muuta kuin paras. Ja sitä paitsi, ei kaiken tarvitse edes olla valmista. Riittää, että ottaa sen ensimmäisen askeleen.

Juurikin näin. Kuva netistä.

Ja kyllä siellä biccitunneillakin oltiin joskus jalat solmussa. Epäonnistuminen kasvattaa.

Mokaamisesta oppii niin paljon enemmän kuin onnistumisesta.

Muistan ikuisesti, kuinka näyttelijä Outi Mäenpää sanoi jossain tilaisuudessa, että moka on lahja. Juurikin niin.