Monia syitä kiittää…

…löytää viimeistään silloin, kun pysähtyy ja avaa pikku simmunsa.

Viime päivät ovat olleet haipakkaa ja lauantaina osallistuin kolmiin juhliin, ei sentään mennyt suorittamiseksi. Sunnuntaina oli pientä juhlaväsymystä ilmassa, mutta kävin haistelemassa kaatosateessa valkoisia syreenejä ja kummasti sitä virkistyi.

Ihania!

Nyt alkavat viimeiset muuttolaatikot olla purettu ja tavarat ovat löytäneet paikoilleen. Uusi koti tuntuu yhä edelleen ihanalta ja joka aamu avaan silmäni lähes kiitollisuudesta haljeten. Arjen luksusta on saada käydä toimivassa suihkussa ja tehdä ruokaa tämän vuosikymmenen keittiössä! Tuntuu, että myös kaverit ja sukulaiset ovat tosi onnellisia puolestamme. Silti uskon, että viimeiset kaksi vuotta aika lailla heikossa hapessa olevassa putkiremppaa odottavassa kämpässä kannattivat. En ole varma, osaisinko muuten arvostaa kaikkea tätä (länsimaissa toki hyvin tavallista) näin paljon kuin nyt arvostan.

Päivittäin minulla onkin tapana kiittää hiljaa mielessäni asioista ja fiilistellä niitä. Hyvin tavallista on esimerkiksi työpaikallani vaikka kopiokoneelle kävellessäni kiittää, että saan tehdä kyseisessä talossa töitä ja että minulla on ylipäänsä töitä. Tänään kiittelin kovasti, kun maksoin nettipankissa laskuja. Ja vaikka mikä asia olisi pielessä, aina löytyy asioita, joista voi olla kiitollinen. Myös terveyden ja liikuntakyvyn arvon pyrin muistamaan. Ilman suurempia kremppoja olen saanut elellä, mutta muistissa on yhä se, kun en juoksijan polven takia päässyt juoksemaan. Tai entäs sitten perhe ja lapset? Heistä kannattaisi olla kiitollinen kaiken aikaa, myös silloin kun huomaa ärsyyntyvänsä jostain. Osaamme kaikki olla välillä hermostuttavia ja joskus pinna tahtoo paukkua ihan huolella, mutta lopulta arki voisi olla sata kertaa hankalampaakin. Ja usein se ristiriita vaikka sitten perheenjäsenen kanssa tahtoo kertoa jotain, ehkä jopa itsestämme.

Toinen, mitä kiittämisen ohella tykkään hokea on se, että tästä koituu jotain hyvää. Se auttaa sellaisissa arjen pikkuasioissa, joissa helposti saattaisi kupolia alkaa kiristää. Ja usein tuo lausahdus on osoittautunut hieman myöhemmin todeksi.

Omenan kukka?

Vielä lainaus Sisäinen voima -kirjastani:

Vaikka sinua koeteltaisiin tässä hetkessä miten ikinä, ethän lakkaa elämästä. Älä siirrä elämää ja siitä nauttimista sinne, kun tiedät, että sinulla alkaa olla helpompaa. Älä ajattele, että sitten kun. Elämästä ei ole ikinä takuita, voi olla, että helpomman elämän odottaminen ei lopu koskaan. Ehkä sitä hetkeä ei koskaan tule, kun voit sanoa, että loppuihan se, meni ohi. Nyt olen valmis taas elämään. Luota siihen, että kaikki muuttuu, kyllä, myös paremmaksi. Luota, mutta elä nyt. Todella elä, älä vain hengitä. Tästä hetkestä voit ottaa kaiken irti, täysillä, sydän rinnassa roihuten, elämälle palaen.

Kauniita unia!