Muutama muistutus maanantaille(ni)
Viikko alkoi vauhdikkaasti, mutta ainakaan arki ei tunnu tylsältä. Tänään olen kirjoittanut näppis sauhuten jo monta tuntia ja kohta jumpataan. Illan ohjelmassa on Bodypump, 45 minuutin sisäpyöräily ja perinteinen body-tunti.
Viikonlopun hengailin lasteni kanssa ja imin itseeni heidän energiaansa ja hyväntuulisuuttaan. Lauantai-ilta oli paras pitkään aikaan, nukkuvaa taaperoa lukuunottamatta istuimme koko perhe koolla ja katsoimme yhdessä Piiat-elokuvaa ja söimme popcornia.
Tänään olen muistutellut itseäni muutamasta asiasta:
Huono stressi on omien ajatusteni seurausta. Aina omia ajatuksiaan ei siis kannata uskoa! Sitä paitsi, kun hoidan asian yksi kerrallaan, ne hoituvat. Teen sen, mitä juuri nyt ja tässä hetkessä voin tehdä.
Ja hei, sitä paitsi ei edes kannata hermoilla, sillä vedämme puoleemme sitä, mitä olemme. Daa. Ilo vetää puoleensa iloa, hermoilu hermoilua, kiukku kiukkua…
On myös hyvä muistaa, että minä itse luon kokemusteni hyvät ja huonot puolet. Kaikki riippuu siis omasta suhtautumisesta. Uskon siihen, että kun muutan omia uskomuksiani joistain asioista, samalla muutun itsekin.
Kolmas juttu, joka välillä iskee kirkkaasti on se, että eihän minun tarvitse toimia, kuten olen aikaisemmin toiminut. Herramunjee! Jos joku homma ei suju jollain tapaa, teen siis toisin! Aina löytyy keinoja.
Ja neljänneksi: Hengitän.
Hengitän syvään, hitaasti ja rauhallisesti. Olen alkanut jälleen meditoida iltaisin (15 minuuttia), kun nukutan taaperoa. Tuntuu kuin hengitykseni olisi muuttunut jotenkin paremmaksi ja vähemmän pinnalliseksi.
Ja kun elää hetken kerrallaan, kaikki tuntuu helpommalta. Aamulla on siis turhaa käydä paniikissa päivän ohjelmaa läpi, oli se sitten kuinka tiukka tahansa. Maanantaina on turha murehtia torstain jutuista.
Ihanaa alkanutta viikkoa. Annetaan iloisten asioiden tulla luoksemme.
Juurikin näin! Uskotaan itseemme! (kuva:kimkardashian.celebuzz.com)
Netta
Kiitos muistutuksesta! Viime päivät olen pohdiskellut juurikin samanlaisia asioita. Mutta, jos kiukuttaa jo, miten ihmeessä saa katkaistua sen huonojen asioiden ”imun”? (ja kun se mieliala pitäisi saada muuttumaan paremmanksi HETI… 😀 )
Jenny B-H
Kiitos kommentista Netta!
Viestisi sai minut oikein pohtimaan tätä asiaa, ja huomasin, että kiukun lähteestä riippuen käyttäydyn hyvin eri tavoin. Joskus vain palaa pinna ja seuraus on välitön. Esimerkiksi liikenne on tällainen, joka voi herättää kiihkeitäkin tunteita itsessäni. Jos taas kiukku on enemmänkin apatiaa ja masennusta, hilaan itseäni sieltä pikku hiljaa kohti parempia fiiliksiä, yritän ajatella asioita, jotka ovat hyvin ja olla niistä iloinen ja kiitollinen. Jos taas kiukku on enemmän sellaista hermostuttavaa sorttia: isommat lapset nahistelevat, yritän laittaa ruokaa, taapero kiljuu äitiä housunlahkeessa roikkuen ja juuri silloin pitäisi olla pesutuvassa lataamassa pyykkejä koneeseen, itseäni on auttanut suuresti hokema NYT ON NÄIN.
Yksi oiva keino itselläni huonojen asioiden katkaisemiseen on myös se, että mielessäni ajattelen, että nyt musta tuntuu tältä. Hengittelen hetken ja mietin, että MIKSI musta tuntuu tältä. Olen myös hyväksi havainnut sen, että pohdin sitäkin, että jos nyt sanon näin, niin edistääkö se omaa entä toisen fiilistä.
Ja jos ärsytys ei tahdo kadota, niin liikunta auttaa. Kunnon rääkin jälkeen ei voi olla ainakaan kovin huonolla tuulella, koska urheilusta tulee niin hyvä olo.
Mahtavaa, tulenkin blogiisi vastavierailulle! Kivaa päivää myös 🙂