Muutos
Muutos, muuttuminen, kasvu, kasvaminen, kehitys, kehittyminen… Tässäpä liuta asioita, joita emme elämässä oikein voi edes välttää, emme onneksi ehkä edes sillä tapaa, että takertuisimme jatkuvasti vanhaan ja tekisimme asioita ainoastaan niin kuin aina on tehty. Jossain kohtaa väistämättä tapahtuu jotain muutosta, uskon näin. Ja sitä paitsi onpa muuten mielestäni yksi typerimmistä perusteluista tuo, että tämä kuuluu tehdä näin, koska näin on tehty aina. Hohhoijaa! Toki, jos homma toimii, niin ei ehkä ole tarvetta tehdä eri lailla. Kuitenkin hieman luovuutta ja freesejä ideoita kehiin heittämällä sitä voi yllättäen päästä vaikka millaisiin ennennäkemättömiin huikeisiin lopputuloksiin.
Vaikka ihminen ei edes pyrkisi muuttumaan saati muuttamaan mitään, uskon vahvasti siihen, että niin me kaikki kuin asiat ympärillämme silti muuttuvat, kaiken aikaa. Omaa muutosta ei ole helppo aina tunnistaa, sillä itsen kanssahan sitä viettää aikaa joka päivä. Myöskään lähimpien ihmisten muutosta ei aina huomaa, sillä heitäkin tapaa jos ei päivittäin niin liki. Yhtäkkiä sitä vain sitten havahtuu, että hei, mä oon nykyään tällainen, siis oho, ihan eri tyyppi kuin viisi vuotta sitten ja hei, sussakin on niin paljon erilaisia puolia kuin joskus aikaisemmin. Ja vaikka tuntuisi siltä, että aamulla peiliin katsoo aina sama naama, niin eihän se ole niinkään, katsokaa vaikka vanhoja valokuvia. Sisäisestä muutoksesta sen sijaan ei edes jää kuvien kaltaista faktatietoa, mutta kun miettii omia vanhoja käytös- ja ajatusmalleja vaikka muutaman vuoden takaa, huomaa, että ainakin joistain asioista sitä on nykyään ihan eri mieltä ja niiden asioiden parissa toimii eri tavoin kuin aiemmin. Ja se on ainakin useimmiten hyvä se.
Itse olen pyrkinyt joskus jopa kuin väkipakolla muuttamaan itseäni, kunnes havaitsin, että tarkoituksellinen muuttaminen ei ainakaan omalla kohdallani toiminut. Toki on upeaa opiskella lisää, kasvaa, kehittyä, hankkia uusia taitoja, oppia uutta, mutta lopulta se kunkin tarvitsema muutos tapahtuu usein kuin itsekseen ja omalla luonnollisella ajallaan. Huonoista puolista irrottautuessakin toimii paremmin se, että ei keskity väkipakolla muuttamaan niitä huonoja piirteitään, vaan keskittyy hyvään itsessään. Hyvää vahvistamalla ne epätoivotut piirteet alkavat hiipua, koska niillä ei enää yksinkertaisesti ole tilaa meissä tai arjessamme.
Ajatteli muutoksesta ja sen tarpeellisuudesta sitten mitä tahansa, aika ajoin lienee hyvä tarkistella omia vanhoja tottumuksia ja toimintatapoja ja antaa uusia tulla niiden tilalle. Juuri nyt voi hyvin päästää irti vanhasta ja jähmeästä energiasta ja antautua itselleen aivan uusille leveleille! Jos joku pistää vastaan, on hyvä pysähtyä miettimään, mikä se voisi olla.
Vaikka vanhassakaan ei olisi mitään vikaa, silti on hauska fiilistellä uutta. Tärkeintä missä tahansa asiassa on olla tyytyväinen siihen, mitä on. Uskon siihen, että hyväksymällä nykyisyyden myös se uusi ja yllättävä voi tulla elämään. Elämän epäkohtiin huomiota kiinnittämällä kun pitää ajatukset siinä, mitä ei kaipaa. Kun on sinut arkensa kanssa, mitä tahansa voi tapahtua.
Ja vaikka tähän maanantaihin olisi herännyt huonotuulisena (täällä muuten jatkuu yhä jo viikon kestänyt vahvasti positiivinen -vaihe), aina voi aloittaa uudestaan tältä istumalta. Intialainen henkinen mestari Anandamurti on sanonut näin: Älä ole huolissasi. Älä murehdi mennyttä, se on ohi. Katso vain tulevaisuuteen ja vain nykyhetkeen. Unohda menneet ja aloita uudelleen tästä hetkestä alkaen, jotta sinusta tulisi se, mikä sisimmässäsi todella olet, ja jotta pääsisit niihin aarteisiin käsiksi, jotka ovat sisälläsi.
Iloista maanantaita! Vilkaiskaapas näitä kahta kuvaa, näin se luontokin muuttuu.
Sanna
Näin se on, että kaikki muuttuu joka tapauksessa. Epäilen, että uusien levelien löytymistä ja muutosta ovat usein jarruttamassa muutama seikka. Ensinnäkin juuri tuo ”näinhän on aina tehty” -ajattelu. Jos vanhemmat, naapurit ja työkaverit tekevät samalla tavalla jotain, emmekö me itse voi tehdä eri tavalla (jos se meille paremmin sopii)? Ja jos haluaisimme tehdä jotain eri tavalla, ajattelemmeko heti että ”mitähän tuo ja tuo tästä nyt ajattelisi”?
Muutosta jarruttaa usein myös luopumisen tuska. Emme halua/rohkene luopua tutusta ja turvallisesta tai jostain saavutetusta asiasta.
Jenny B-H
Kiitos Sanna kommentistasi!
Totta, luopumisen tuska on varmasti myös yksi osatekijä. Muistan kuulleeni sanonnan, että tuttu helvetti on parempi kuin tuntematon taivas tai jotain sinnepäin.
Kiinnostavat sivut sinulla, tulen piipahtamaan uudemman kerran. Iloista päivää!