Muuttaa voi vain itseä

Niin se menee.

Heräsin viime yönä murehtimaan kahden kieppeillä, ehdinkö varmasti saada kaikki hommat tehtyä ennen loman alkua. Jälkikäteen aamusella saatoin vain todeta, että kannattiko murehtia, no ei todellakaan! Kaikki vain tuntuu yöllä niin paljon isommalta, vaikkei ollut edes pimeää. Asiat ehtii tehdä kun ryhtyy niitä tekemään, murehtimalla ei mikään valmistu tai edes edisty. Huomaan silti, että pientä stressiä on ilmassa, mutta keskitynpä siis hengittämiseen, asioiden käsittelyyn liikunnan kautta ja parhaani tekemiseen. Paljon järkevämpää on vaikka lähteä lenkille ja nollata sillä tapaa päätä ja löytää ehkä ratkaisuja kuin antaa jonkun tietyn kelan pyöriä ajatuksissa loputtomiin.

Toinen asia, mikä yhtäkkiä yöllä pulpahti mieleeni, että meni reilusti yli 30 vuotta, kunnes oikeasti sen ymmärsin, ettei ketään toista voi muuttaa, ainoastaan itseään. On oikeastaan ihan sama, onko kyse aikuisesta vai lapsesta, toki lasta voi ja tuleekin kasvattaa ja hienovaraisesti ohjailla ja neuvoa läpi elämän lapsuudesta aikuisuuteen, mutta muuttaa ei voi ketään.

Merestä en saa ikinä tarpeekseni!

Ja mitä aikuisiin tulee, olen elämäni aikana ollut tilanteissa, joissa olen kaikki keinot käynyt läpi, niin ne hyvät kuin huonotkin. Olen satavarma, että jossain vaiheessa olen uhkaillut, pyytänyt, anellut, kehottanut, kiristänyt, lahjonut, käskenyt, raivonnut, huutanut, suuttunut, komentanut, nalkuttanut, tarrautunut, palkinnut ja vaikka mitä muuta, lista lienee loputon. Siinä vaiheessa, kun jonkun toisen ihmisen kanssa joutuu käymään läpi edellä mainittuja keinoja eikä kommunikaatio toimi tai viesti noista huolimatta mene perille, kannattaisi kai vain nostaa kädet ilmaan, luovuttaa ja kokeilla jotain muuta keinoa, mikä se sitten voisi ollakaan. Itselläni kesti kuitenkin varmasti pari vuotta, ennen kuin sen ymmärsin. Kesti kauan, että vaikka minä toivoin vuosia sitten erään ihmisen muuttuvan ja näkevän asiat niin kuin itse ne näin, hän ei halunnut samaa. Ja vaikka minä en voinut asiaa tuolloin käsittää enkä voi sitä oikein käsittää vieläkään, niin silti se ei ole minun käsissäni, ei ole ikinä ollutkaan, ja kaikista vähiten se on minun päätettävissäni. Kun ymmärtää sen, että vaikka itse on mielestään oikeassa, niin vaikka toisen näkökulma ja toimintamalli ovat ihan toisenlaiset, ja totta kai itsestä ne tuntuvat usein vääränlaisilta, on tilanne lopulta vain hyväksyttävä ellei halua katkeroitua.

Niin oli nättiä eilen sunnuntaina.

Jos ihmisellä itsellään ei ole muutoshalua, hän ei tee muutoksia tai jos tekee, ne eivät ole kestäviä, koska ne eivät kumpua todellisesta halusta muuttua tai muuttaa asioita. Jokaisella meillä on mahdollisuus muuttaa elämää, vaikka olisimme olleet kuinka kontallamme tai kaulaamme myöten syvällä suossa. Mutta muuttaa voimme vain omaa elämäämme, emme kenenkään toisen, vaikka hän sitten olisi ollut kuinka läheinen tahansa.

Sama koskee omia muutoksia, kukaan ei voi meidän puolestamme päättää, mikä meille nyt on parasta. Kukaan muu ei voi meitä saada liikkumaan, pudottamaan painoa, päästämään irti asiasta, josta emme halua päästää tai antamaan anteeksi. Kukaan muu ei voi meidän puolestamme vaihtaa työpaikkaa, paikkakuntaa tai vaikka sitten haluta parantua tai kasvaa ihmisenä. Ihmiset toki voivat tukea, mutta vaikka he olisivat meistä tai tilanteestamme mitä mieltä, jos toive muuttua ei tule itsestämme, mikään ei muutu.

Itse huomasin taas kesän tullen, että vaikka olin jo viime syksynä päässyt tosi hyvään fyysiseen kuntoon, niin kevään aikana kerrytin taas painoa melkein 10 kiloa ja päästin itseni kuin huomaamatta surkeaan kondikseen. Rappusten käveleminenkin hengästyttää ja mikään ei mahdu päälle. Täällä siis ollaan varsinaisessa kesäkunnossa ja näin se kaikki tekemäni kova työ lössähti puolessa vuodessa kuin lehmän häntä! Vielä syksyllä liikuin osittain työkseni ja ohjasin 10-14 tuntia viikossa, joka yhdeltä istumalta vaihtui kahteen tuntiin kuussa, kun vaihdoin freehommista päivätyöhön. Mutta vaikka kuka olisi sanonut mitä, tuskin olisin toiminut toisella tapaa. Tämä oli taas itse koettava ja nähtävä. Aloin taas muuttaa elämäntapojani vasta sitten, kun itse tilanteen oivalsin, siihen suostuin heräämään ja halusin alkaa tehdä asioita muutoksen eteen. Vaikka kuka olisi painostanut minua lenkille, olisin saattanut kerran käydä, mutta siinä se.  Nyt olen saanut kiinni terveellisemmästä elämästä juuri siksi, koska itse halusin saada siitä kiinni.  Tuntuu kuitenkin hieman rasittavalta aloittaa taas samasta pisteestä, missä olin noin vuosi sitten, mutta koska tämä tuntuu itsestäni merkittävältä asialta, aion sen tälläkin kertaa tehdä.

Näin se elämä tarjoaa näitä opetuksiaan meille jatkuvasti. Vaikka toivoisi muutosta ja sen tekisikin, sitä voi huomaamatta taas luisua vanhoihin tapoihin ja tilanteisiin, jos ei ole skarppina.

Hyviä asioita tapahtuu! Löysin isoimman neliapilan ikinä, tässä jo hieman lörpsähtäneenä.

Ihanaa alkanutta viikkoa, iloa sinulle!