Näin motivoin itseni liikkumaan

Joskus se on hukassa, liikuntamotivaatio. Jokainen varmaan tietää sen, kun ei huvita, jaksa tai pysty. Se on välillä ihan ookoo, mutta joskus on hyvä kartoittaa, miten motivoida itseä liikkumaan. Kerron sinulle, miten minä motivoin itseni liikkumaan.

Tänään olin hyvin sujuneesta sateisesta aamulenkistä niin fiiliksissä, että lähetin tämän kuvan vahingossa päiväkodin kännykkään! Hupsan heijsan trallalallala.

Toki liikkumaan lähteminen on itselleni suhteellisen helppoa, sillä olen liikkunut lapsesta lähtien ja tehnyt liikunnanohjaajan töitäkin 17 vuotta. Mutta silti minullakin on ollut kauteni, kun liikkuminen on tuntunut pakkopullalta, nihkeältä, inhottavalta. Kun kuopukseni nukkui pari ensimmäistä vuottaan huonosti ja saattoi heräillä yössä jopa 10 kertaa, lenkin sijaan minut löysi sohvalta kokispullon ja suklaapatukan kanssa. Ja kuinkas sitten kävikään. Mitä pidemmän aikaa kului, sitä syvemmälle sohvatyynyjen sekaan upposin. Ja liikkumisen aloittaminen tuntui entistä vaikeammalta. Jouduin taistelemaan, että sain itseni liikkeelle. Siksi jojo-liikkumisen sijaan suosinkin nykyään mieluiten rutiineja ja kultaista keskitietä myös urheilussa. Vältän sitä, että liikun vähän aikaa liikaa tai liikaa aikaa en ollenkaan. Nykyään liikunkin sopivasti elämäntilanteen, oman kunnon ja jaksamisen mukaan. Mutta silloinkin, kun on kiire eikä muka ehdi liikkua (mutta ehtii kuitenkin esimerkiksi somettaa), kannattaa liikunta pitää mukana arjessa. Koska mitä kiireisempi ja vaativampi elämänvaihe, sitä enemmän ihminen tarvitsee liikunnan tuomaa hyvää oloa ja energiaa. Ja lisäksi toki riittävää unta ja terveellistä ruokavaliota.

Miten liikun?

Tällä hetkellä ohjaan muutaman sisäliikuntatunnin viikossa. Jo neljä viikkoa olen juossut vitosen aamulenkkejä päiväkodista kotiin töihin kolme kertaa viikossa. Se oli muuten yksi elämäni parhaimmista ideoista! Minulla kestäisi sama puolituntinen, jos kulkisin julkisilla. Nyt juoksen matkan kolmesti viikossa, hyppään suihkuun ja olen täynnä energiaa ja valmiina kirjoitushommiin.

Kuntosalitreenin aloitin monen vuoden tauon jälkeen talvella. Jos ennen viisivuotiasta kuopustani tyypillinen liikuntamääräni oli 10 tuntia viikossa, nyt olen tyytyväinen itseeni, jos liikun kolmesti viikon aikana, viisi kertaa on jo hieno saavutus. Vaikka olen opiskellut kahdessa urheiluopistossa, käynyt vuoden personal trainer -koulutuksen ja lukuisia liikunta-alan kursseja, en ole aina saanut itseäni liikkeelle. Aina en ole edes halunnut, vaikka olen toki silloinkin tiennyt, mitä liikunta tuo tullessaan.

Näin motivoin itseni liikkumaan

Nyt treenit sujuvat, mutta eivät aivan ilman ennakkovalmisteluja. Seuraavista seikoista en enää luovu.

1 Kirjoitan tulevan viikon treenit sunnuntai-iltana kalenteriini ja pidän niistä kiinni. Ne ovat tärkeitä tapaamisia itseni kanssa ja vain oma tai lapsen sairaus tulee niiden edelle.

2 Nukun riittävästi. Menen arkisin sänkyyn vauvojen aikaan klo 21 ja viimeistään klo 22, mutta useimmiten klo 21.30 olen unten mailla. Kun pari vuotta joutuu elämään hyvin vähäisillä tai hyvin katkonaisilla unilla, unen merkitys korostuu ja sitä osaa todella alkaa arvostaa. En halua tinkiä jostain, joka on yksi jaksamiseni perusta.

3 Treenaan kavereiden kanssa. Sen sijaan, että lähden bisselle tai istun kahvilassa, sovin ystävien kanssa mielelläni kävely-, porrasjuoksu- tai kuntosalitreffejä. Luksusta on se, kun joku kaverini tulee ohjaamaani jumppaan liikkumaan. Kuulumiset vaihdetaan silloin pukuhuoneessa, muuten treenin lomassa.

4  Seuraan somessa inspiroivia liikuntatyyppejä. Luen liikunta-aiheisia blogeja ja seuraan muun muassa kehonpainotreeniguru Nanaa, esikoistaan odottavaa Monnaa, personal trainerina toimivaa Annaa ja ruotsalaista hyvinvointiguru Lofsania. Instagramissa suosikkejani ovat monien muiden lisäksi ryhmäliikuntakollega Leena, samainen bloggaaja Anna, huikean elämäntapamuutoksen tehnyt Teemu ja Kaisa, jonka sukujuuret lienevät Suomessa.

5 Menen ja teen, vaikka välillä tuntuukin epämukavalta. Aina ei jaksa tai huvita, mutta silloin pitää erottaa se, onko kyse laiskuudesta vai siitä, että keho todella kaipaa lepoa liikkumisen sijaan. Todellakin joinain aamuina vitosen lenkki ei kiinnostele yhtään, mutta sen juostuani tunnen itseni voittajaksi. Liikkumisen saaminen rutiiniksi ei tule ilmaiseksi, vaan vaatii sitä, että kehoa ja mieltä totuttaa treenaamiseen.

6 Muistelen, miksi liikun. No siksi, että haluan voida hyvin, pysyä terveenä ja pitää huolta perus- ja lihaskunnostani, jotta pärjään elämässä myös sitten, kun ikää alkaa olla enemmän. Kivannäköinen kroppa tulee bonuksena.

7 Palkitsen itseäni. Eilen ostin itselleni kimpun ruusuja, 9,90 e, koska hyvin sujuneet reenit. Pari viikkoa sitten mukaan kaupasta tarttuivat uudet treenitrikoot. Koska olen sen arvoinen.

Ja välillä itsensä liikkumaan saaminen on hemmetin vaikeaa. Mutta kun jaksaa joitain viikkoja pinnistää ja hetkellisesti vähän pakottaakin, niin johan alkaa sujua. Ja jos liikunta ei kerta kaikkiaan ole se oma juttu, aina voi hyötyliikkua.

Tsempit uuteen viikkoon! Paljasta salaisuutesi, miten sinä motivoit itseäsi!

Kukkia mulle!