Naisellisuutta ja uusia perunoita

Tänään olin todella tehokas työntekijä. Senpä vuoksi istun nyt sohvalla ja taputtelen itseäni tyytyväisenä olkapäille. Taptaptap.

Lähetin yhden nettisivujen käännöksen, yhden artikkelin, etsin ja löysin haastateltavia, sain sovittua haastatteluja, jalostin ideoita, myin niistä kaksi. Kun asiat sujuivat, motivaationi kasvoi.

Kuin palkinnoksi tästä aktiivisesta toiminnastani kolahti postiluukusta uusin Fit-lehti. Oman jutun näkeminen lehdessä kun yhä edelleen tuntuu järkyttävän ihanalta! Fit-lehdessä oli parikin kirjoittamaani juttua, repparia 250-päivää muuttujien treeniviikonlopusta ja sitten naisellisuusjuttu, joka oli saanut ruhtinaallisesti tilaa ja oli kuvitettu hienosti.

Artikkelissa naisellisuutta pohtivat burleskitaiteilija Ulrika Bachér, pienen vauvan kolmikymppinen äiti Heidi ja näyttelijätär Satu Silvo. Juttua oli todella hauska tehdä ja jokaisella haastatelluista oli omanlaisia, kiinnostavia mielipiteitä. Erityisesti samaistuin samassa tilanteessa itseni kanssa olevaan, pienen vauvan tuoreeseen äitiin, joka totesi, että ”Vastasynnyttänyt nainen on kuin matkalla, eikä tiedä, millaiseksi kroppa palautuu koitoksesta.”  Jutussa on myös kehoterapeutti Hannele Tampion neuvoja siitä, miten oman kehon pikku epäkohtia voi oppia sietämään.

Koko lehti oli taas täynnä ainakin itseäni motivoivia treenikuvia. Kummasti jäi suklaa kauppaan, kun mietin kuvien siivittämänä tulevaa minääni. Sporttinen, kiinteä eikä liian laiha. Yksi sellainen kiitos.

Ulrikan ja muut naiset kirjoittamaani juttuun kuvasi Marek Sabogal.

Hyvin sujuneen työpäivän lisäksi parasta tässä päivässä olivat uudet perunat. Namskutti! Tuskin maltan odottaa, että mallorcalaisversiot voi vaihtaa supisuomalaisiin pottuihin. Kyllä alkaa treenikin luistaa perunan voimalla!

Huomenna meillä onkin Piksun kanssa jännittävä työtilaisuus: Osallistumme pikku kirahvin viisikymppisille.

Saakohan bileisiin ottaa oman kirahvin mukaan?