Nyt on tänään!

Tänään oli se päivä, jolloin yksi kovasti odottamani palkka jäikin tulematta. Tiedän, laskuni oli varmaan jäänyt vahingossa printteriin. Aargh. Sellaista sattuu, mutta tympii, kun suunnitelmat menevät puihin. Sekunnin sadasosan otti päähän reippaasti. Nonni, goodbye joululahjaostokset ja puhelinlaskun maksaminen. Nyt on koko viikonloppu pilalla. Tai vähintäänkin huominen!

Ai ihan koko viikonloppu? Tai koko huominen?

Mutta, sittenkin annoin tunteen tulla ja mennä. Vaikka minua vatutti yhtä paljon kuin silloin, kun iskee vahingossa kyynärpään kaapin oveen ja näkee tähtiä. Tiedäthän, se tunne.

Toinen puoli minusta ajatteli, että kaikki järjestyy. Elämä kantaa. Tämä oli vain pikku vastoinkäyminen, ei sillä niin väliä. Palkka tulee varmasti ensi viikolla. Toinen puoli minusta tahtoi huutaa: Miten niin järjestyy? Kuka järjestää? S******!!! Voisiko asiat edes kerran mennä niin kuin toivoisin niiden menevän!?

Kahden minuutin päästä olin jo viilipytty. Nykyään huomaa yhä nopeammin, ettei  kuohahtelu auta asiaan yhtään. Mutta: Se on se ihminen vain sellainen, että tietyt asiat se tekee kantapään kautta. Ja se tekee niitä niin kauan, kunnes ne menevät sillä jakeluun, kunnes se itse ne ymmärtää.

Vähän samalla lailla kuin ihminen tahtoo etsiä koko ajan jotain parempaa. Kun oikeasti riittäisi se, että avaisi silmät. Ja katsoisi ympärilleen.

Mieleeni tuli tuntemattoman ihmisen kirjoittama tarina, jonka olen ennenkin postannut.

“Anteeksi”, sanoi valtameren kala toiselle. “Sinä olet minua vanhempi ja kokeneempi, ja voit ehkä auttaa minua. Mistä voin löytää sen, jota valtamereksi kutsutaan? Olen etsinyt sitä turhaan kaikkialta”.

Vanhempi kala vastasi: “Valtameri on se, jossa uit juuri nyt”.

“Ai tämä? Mutta tämähän on vain vettä. Minähän etsin valtamerta”, pikku kala sanoi pettyneenä.

Oivallinen kertomus. Oivallinen muistutus.

Se, mitä etsit, on jo sinulla.

Turha siis etsiä valtamerta tai murehtia huomisesta. Huominen ei ole vielä täällä. Ei siis kannata ajatella, että jonkun typerän pikku jutun takia myös huominen saati keskipäivä tai ilta on pilalla.

Ja jos tarkkaan mietitään, huominen on yhtä kaukana kuin eilinenkin. Siellä jossain, minne et voi itseäsi siirtää.

Sinä olet juuri siinä, missä olet.

Kahvikuppi, työhommat, nukkuvan lapsen tuhina, ystävän tekstiviesti, huriseva jääkaappi, kadulta kuuluva työmaankolina. Se on minun hetkeäni juuri nyt. Hahaa, vietän kotipäivää siis!

Jokaisessa viikossa on kaksi päivää, joista ei kannata olla huolissaan. Kaksi päivää, joita ei kannata rasittaa peloilla, jossittelulla tai turhilla epäilyksillä. 

Eilinen ja huominen.

Nyt on tänään! Mutta joululahjaostokset jäivät kyllä nyt ensi viikkoon! P.s. En myöskään lähettänyt yhtäkään joulukorttia.

Ennen oli ennen ja nyt on nyt! Nyt on vihreä joulu! Piksu ja minä kävimme Ruttopuistossa ihailemassa päiväkotilasten koristamaa kuusta.