Oi mikset sä nuku

Siis apua, nyt kaikki vanhemmat linjoille ja vinkkejä jakamaan, miten pienen yksivuotiaan saa nukkumaan kunnolla.

Viime yönä meillä valvottiin taas neljästä aamukuuteen asti. Alkaa loppua toivo tämän pienen heräilijän kanssa. Nyt uusin juttu on siis se, ettei heräämisen jälkeen aletakaan nukkua heti, vaan valvotaan. Viimeisen 13,5 kuukauden aikana nukutut kokonaiset yöt, siis esimerkiksi sellaiset, että yhtäjaksoista unta on saatu seitsemän tuntia, ovat laskettavissa yhden ihmisen käsillä ja varpailla. Ei kovin lohduttavaa, kannustavaa tai ainakaan kovin iloinen juttu. Ei 34-vuotiaana jaksa valvoa! 34-vuotiaana tahtoo nukkua!

Viime yönä kyllä mietin ankarasti sitä, miksi lähdin uudestaan tähän rumbaan. Olivathan asiat itselläni jo vallan hyvin mitä tulee jälkikasvuun. Mutta sitten päätinkin laittaa elämäni kokonaan uusiksi jonka seurauksena perheeseemme saapui pikkutyranni ihana pieni vauveli, joka pärjää ilmeisen vähillä unilla.

Mutta, kun samainen pikkutyyppi vihdoin aamulla nukahti (viereeni varpaat välillä naamallani ja muutenkin päälläni kierien) ja aamulla heräsi hyväntuulisena ja (lattialla nukkunut) puolisokin toi kahvia sänkyyn, tuntui taas siltä, että elämä alkaa voittaa.

Mutta kyllä se vain se jatkuva herääminen ja vielä pahemmalta tuntuva tuntien yövalvominen voivat viedä ihmisestä sen terävimmän vedon pois. Ihmettelen, miten sitä vain jaksaa porskuttaa puoliteholla ja huonoilla unilla. Kun saan vihdoin nukkua ja olen täysissä voimissani, teen varmaan jotain suurta ja ihmeellistä.

Mutta eihän tällaiselle voi olla äkäinen:

Nyt toi mutsi alkaa näyttää niin väsyneeltä et ens yönä mä voisin yllättää sen nukkumalla kunnolla.

Jaa mitähän tuolla ulkona tapahtuu? Yöllä ku me katottiin ikkunasta ni oli tosi pimeää.

Joo joo uni vanhin voitehista kyllä mä tiijän! On vain niin tylsää nukkua yöllä kun olis niin paljon tekemistä!