Oikealla reitillä

Kävin eilen selvänäkijä Claudia Even pakeilla. Tässä kohtaa kysytkin jo varmasti, että miksi ihmeessä.

”No, tuli vain sellainen olo.”

Yritin ensin saada aikaa synttäripäivälleni 7.6., mutta minulle tarjottiin peruutusaikaa ja meninkin jo aikaisemmin.

Jännitin käyntiä koko aamun ja kärsin kamalista vatsanväänteistä, mutta turhaan. Eve osoittautui rempseäksi naiseksi ja ilmeisen hyvä ihmistuntija hän on.

Kun istuin tuoliin häntä vastapäätä, hän alkoi kuvailla luonnettani. En tietenkään voi tietää, mitä hän muille puhuu, mutta omalla kohdallani asiat pitivät paikkansa. Moni asia oli melko yksityiskohtainen. Tuntui todella kummalliselta, kun minulle täysin vieras ihminen listasi minusta asioita, joita moni tuttunikaan ei edes tiedä.

Minua nauratti kamalasti ja samalla mietin, että ”tietääköhän se just nyt, mitä mun päässä liikkuu”. ”Että voi ei, en mä voi ajatella nyt tällasta, jos se tajuaa sen.” Hihihi.

Eve kertoi niin ammatillisista asioista kuin otti puheeksi ihmissuhteetkin. Hän ei arvaillut mitä teen työkseni tai monta lasta minulla on. Eikä muutenkaan turhia kysellyt, kertoi vain ajatuksiaan, jotka läsnäoloni herätti hänessä.

Työkuvioista hän otti esiin asian, jota olin miettinyt paljon vielä talven alussa ja tehnytkin asioita sen eteen, mutta sitten jättänyt asian hautumaan. Hän oli sitä mieltä, että tulen tarttumaan siihen muutaman vuoden sisällä. Aluksi ajattelin, että kas, heti meni metsään, mutta sitten tajusin mitä hän tarkoittaa.

Kun vajaa puoli tuntia kestäneestä tapaamisesta lähdin, olin jokseenkin huojentunut ja hyvillä mielin. Suuntani on oikea. Sain vahvistusta asioihin, joihin vahvistusta kaipasinkin. En tietenkään saanut valmiita vastauksia, miten toimia. Sellainen ei ole mahdollista.

Moni varmaan pitää tällaista ihan hihhulihommana. Minusta pienimuotoinen hihhuloiminen on aina hyvästä.

No nyt tää näkis, että tässä on tosi monta sitruunaa. Ne on kaikki keltaisia.